Toronto rocks
Johan oli reissu. Iiiiiihan mieletöntä touhua toisin sanoen. Päätettiin siis edellisenä iltana, että huomenna nokka kohti Torontoa ja buukattiin hostelli ja auto samoilla tuhinoilla. Perjantaiaamuna startti piti olla yheksän reikäleipä, mutta päätettiin aloittaa kohellus jo hyvissä ajoin, ni tuntuu reissukin kotoisammalta. Näköjään myös autovuokraamo lähti tähän tsemppaukseen mukaan hyvässä hengessä. Ilkka oli nukkunut tehokkaat pari tuntia ennen starttia ja haahuillut oletetulle ViaRouten toimipisteelle täysin aikataulujen mukaan klo 8. Nettisivujen mukaan ko. pulju olisi auki aamuseitsemästä iltakymmeneen, mutta paikan päällä oli havaittavissa, että tämä ei välttämättä ihan satasella pidäkkään kutinsa - ainakaan tänä aamuna.
Selvisikin sitten, että puhelinvaihde oli ohjannut puhelun edellisenä iltana johonkin ihan toiseen mestaan ja ketään ei toki tässä toimipisteessä sitten ollutkaan ko. aikaan töissä (vaikka yhäkin nettisivut näin sanovat). Lupasivat sitten lähettää jonkun kaverin antamaan auton avaimet, jottei ihan lähtisi homma lapasesta. Kaiken tämän säädön jälkeen siis vihdoin saatiin auto, mutta myöhässä ja täysin toisesta paikasta. Iloinen yllätys täs kuitenkin oli se, että auto oli siistimpi, kuin mitä tälläinen Puntokuski ois arvannu. Valittavana oli Yaris tai Focus, yllättäen jäi Yaris parkkipaikalle. Semmoin muksa perhefarmari saatiin sit alle, et varmasti me neljä väsynyttä opiskelijaa mahduttiin sulavasti kyytiin :>
Siinä sitä sitten körötettiin suuntana Toronto ja vajaa 600 kilsaa tietä. Maisemat oli todella vaikuttavia ja vaihtelevia: metsää, puskaa, metsää, puskaa, metsää... Löydettiin jopa hostellikin ykkösellä Torontosta. Hämmästyttävää näppäryyttä. Hostelli sijaitsi n. 15 minuutin kävelymatkan päässä Toronton keskustasta ja makso about 30 dollaria veroineen yöltä per nenä. Huone oli tosi iso ja sängytkin suorastaan tilavia. Ainut epäilyttävä seikka oli kyl hostellin naapurusto, kun siellä tepasteli hieman omituista jengiä, mutta eipähän niihin kovin useasti tullut sitten käytännössä törmäiltyä. Pari tuntia otettiin henkeä hostellilla ja lähdettiin tepastelemaan vielä keskustaan, kun oli koko perjantai-ilta aikaa.
Otettiin siinä jotain hienoja turistikuvia ja sitten sellainen setä tuli juttelemaan niitä näitä. Että mistä ollaan jne. ja sattui sitten kysymään, että tiedetäänkö kuka on Beyoncé ja nappaako sen musiikki. Oltiin vähä moilasena, et mitenhän tää nyt taas liittyy mihinkään, mut setäpä kerto sit, että Beyoncélla on kahden tunnin päästä ilmaiskonsertti Eaton Centerin edessä. Olihan se pakko uskoa, kun mentiin paikan päälle, et siel o oikeesti konsertti tulossa ja vieläpä Beyoncén. WOOOOOW. Ihan levoton tsägä, et satutaan Torontoon ja mitään ei tuollaisesta tiedetä etukäteen, eikä oltais tiedettykään ellei setä ois kertonu. Beyoncé heitti tunnin setin ja ihan mieletön juttu oli :)
Seuraava päivä olikin sitten omistettu turistitoiminnalle. Annalla oli hieno kirja, jossa oli suositellut kävelyreitit ja kaikkea hienoa, niin lähettiin vetämään turnéeta juurikin näillä konstein. Toronton kaupungintalo on muuten suomalaisen suunnittelma - ja se on oikeesti aika ruma :D Ihmeellinen tötterö, jonka keskellä on avaruusaluksennäköinen kupu. Sillä sedällä saanu olla aika futuristiset ideat kyllä sitä piirrellessä. Kuvaa tuossa alempana, joten se varmaan selittääkin enemmän kuin tsiljoona sanaa. Parasta täs oli kuitenkin se, kun pyydettiin jotain setää ottamaan meistä kaikista kuva tän suomalaisen ylpeyden edessä. Ile anto sille kameran kouraan, et paina tosta ja tuli valmistautumaan kuvaan. Sit me nähdään vaan iso silmä kameran näytöllä, kun sedällä on digikamera väärin päin :D:D Käytiin kääntämässä kamera ja saatiin se kuva si.
CN Tower on ehdoton must, kun kerran turisteillaan Torontossa. Ei mitään halpaa hupia tosin, pääsylippu katselutasanteella maksoi 23 dollaria!111 Khyllä. Osataan sitä rahastaa täälläkin :> No, pakkohan se on pulittaa, kun haluaa käydä tuijottelemassa miltä näyttää "world's highest free-standing tower". Yllättävää kyllä, CN Towerissa on siis yhäkin maailman korkein katsetutasanne Skypod 450 metrissä, mutta me tyydyttiin halvempaan vaihtoehtoon ja sillä päästiin n. 350 metriin. Siellä on myös lasilattia (kuulemma yksi neliömetri kestää 14 virtahepoa), josta voi tuijotella suoraan alaspäin. Käytiin vähän pötköttelemässä siinä laskettuamme, että vastataan ehkä viittä virtahepoa ja napsimassa kuvia - tärkeetä oli siis ottaa niitä kuvia koko rahalla, jos 23 dollarin keikka oli kyseessä :D
Tän jälkeen joukko urheita suomalaisia meni Hockey Hall of Fameen ja baseballpeliin. Ostettiin liput Toronto Blue Jays vs. Tampa Bay Devil Rays peliin, ku kerrankin oli sauma käydä kattelemassa oikeeta baseballia ja jenkkimeininkiä. Ja sitähän saatiin koko rahalla. Koko pelin tarkoitus on nähtävämmin syödä ja sosialisoida. Tai ainakin näytti tämä yleisö tekevän. Peli oli se toissijainen seikka siihen asti, että olusta oli lipitetty tarpeeksi ja sitten sitä huutoa irtosi vikalla jaksolla. Kotijoukkue voitti 6-1, joten ei ollu turha keikka. Ois miltei pitäny pyytää rahat takasin, jos kerta myydää lippuja huonoihin otteluihin. Hauska kokemus kyl kaiken kaikkiaan. Viralliset yleisölukemat oli yli 30 000 katsojaa, mutta vaikka stadion oli mielettömän iso, ei siellä millään voinut niin paljoa olla. Veikkaisin 20 000 ja nekin loppupuolella (alusta alkaen ei näitä pelejä näköjään seurata, et vimoset kolme vuoroparia on se olellisin tulla kattomaan).
Illalla käytiin sit jossain ihmeellisessä brittipoppi baarissa, joka oli jälleen halpaa kuin saippua. NNNOOOOOT. Siihen hintaan olisi jo luullu, et baarissa ois ollu jotain ihmeellistä, mut mä en sitä ainakaan keksiny väenpaljoudesta huolimatta. Nähtiin siellä muita vaihtareita Montréalista, jotka oli kans lähteny viikonlopuks Torontoon, mut eri aikataululla ku me. Tarkoitus oli poistua ajoissa nukkumaan, jotta seuraavana aamun startti kohti Niagara Fallsia olisi jälleen kello yhdeksän tietämillä. Homma meni ihan suunnitelmien mukaan siihen asti, kunnes tultiin takaisin hostellille. Pihalla oli porukkaa ja yks virolainen sit innostu ihan perinpohjin ku kuuli suomea ja halus sit välttis tarjota vähän Vigu Valgee ja Vana Tallinnia. Siitähän se idea sitten taas lähti ja biletettiin siinä pihalla aamuviiteen yhden virolaisen, yhden kanadalaisen ja viiden meksikolaisen kanssa :D
Parasta oli siis käydä aamukuudelta nukkumaan, kun herätys oli yhdeksältä ja tarkoitus lähteä taivaltamaan 150 kilsaa Niagaran suuntaan. Ei ollu maailman paras aamu kyllä se, mutta pahan kahvikupillisen jälkeen elämä rupes jälleen voittamaan ja loppupeleissä oltii puol kakstoista autossa. Autoiltiin koomassa Niagaralle ja siellä meitä venaskin maailman hienoin sää: Aurinko paistaa, +25 astetta. Aivan upee paikka. Emmä ainakaan tajunnu, että noi putoukset on noin isot enneku menin paikan päälle kattomaan. Oli muuten noin kolme miljoonaa muutakin paikan päällä katselemassa lorisevaa vettä ja joku puolet niistä intialaisia. Ei pygee tajuu mikä juttu niil oli, ehk soli joku ryhmäalennus...
Otettiin sitten tuollainen paattiajelu suoraan putouksen ytimeen, kun kerta sinne asti oltiin ajeltu ihan vaan putousten takia. Hienot siniset sadetakit saatiin ihan siltä varalta, että ajeltaessa putoukseen, siellä saattaa kastua. Ja kastuihan siellä. Pleksit oli ihan kosteena kokoajan ja epäilytti kaivaa kameraa esiin, mutta pakko mikä pakko. Ei sitä sinne asti tulla säästämään kameraakaan vesivahingoilta.
Lähdettiin sitten kuuden maissa ajelemaan pois päin. Matkaa siis hemaisevat 700 kilsaa ja meillä vain yks kuski kenellä oli vakuutukset ajaa autoo. Täällä kun siis systeemi on samalainen kun jenkeissä, että auton vakuutukset on ajajakohtaiset eikä autokohtaiset. Kuka on ajanut iteksee yöllä Helsingistä Rukalle? Ei kovin moni kai ja nyt päästiin todistamaan tällästäkin hupia. Kuski oli nukkunut pari tuntia edellisenä yönä ja joutuu sitten ajamaan ensin Torontosta Niagara Fallseille 150 km ja Toronton kautta takaisin Montréaliin (Toronto - Montréal vajaa 500 kilsaa). Ja ite koitin sinnitellä hereillä koko matkan ihan vaan seuran vuoksi ja miltei onnistuin; 20 kilsaa Montréalista nukahdin 10 minuutiks ja sit onneks kysyttiin, et mihi pitää mennä ja piti ruveta karttaa kaivamaan. Kahdelta yöllä oltiin perillä ja voin kertoo, että uni maistui varsin hyvältä tän jälkeen.
Summa summarum. Aivan mieletön viikonloppu: oltiin Beyoncén konsertissa, kosketettiin Stanley Cupia ja kastuttiin Niagaralla yhden viikonlopun aikana. Auton peilissä lukee "Objects in mirror are closer than they appear" ja se taitaa päteä aika hyvin elämäänkin. Asiat kun on lähempänä, miltä vaikuttaa :)
posted by Satu @ 1:16 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home