Tuesday, September 12, 2006

Nytton kansallisruuatkin maistettu.

Viime perjantaina oli koululla järkätty Soirée quebecoise ja luvassa oli paikallisia herkkuja ja jälleen kerran spektaakkelimaista (nää oikeesti tuntuu rakastavan tuotakin sanaa) meininkiä. Olihan siellä kieltämättä aika eläimellisen kanadalainen meininki, kun vaahterasiirappia oli tarjolla joka kojulla. Lähdin sit reippaasti kokeilemaan paikallista erikoisuutta, poutinea, kun kerran dollarilla sai kulhon pohjalle sapuskaa. Kuvasta saa oikeastaan varsin hyvän käsityksen ja perstuntuman mitä ko. safka oikeasti on. Ja toi ei sitten ole se mun annos, koska se oli kovin, kovin paljon vaatimattomamman ja hurjemman näköinen. Poutine koostuu ranskiksista (ylläripylläri, kun täällä ollaan), juustomöykyistä ja ruskeesta kastikkeesta.

Wikipedian mukaan poutinea ois tarjolla täällä jopa mäkkäreissä, mut en oo kyl huomannu. En oo tosin mäkkäreissä asioinukkaan, mut jos Suomessa kaupataan ruikkarihampparia, niin ei se kai niin kamalasti hämmästyttäis, jos kanadalaiset sais liukuhihnapoutinee :> Tuotakin kamaa pitäis maistaa kai ihan sillee oikein tehtynä, nyt tais olla lähinnä amatöörikokkien väsäämä annos. Mutta kaikenkaikkiaan varsin mielenkiintoinen elämys, ehkä tääkin kuuluu niihin asioihin, joita pitää kokeilla vähintään 10 kertaa enneku tykkää? Mielenkiintoinen valinta kansallisruuaksi, kun italialaisilla on kans oma versio poutinesta, mikä on kuulemma tuhannesti parempaa.

Jälkkäriks tartuin sit reippaasti vaahterasiirappipiirakkaan. Emmä ennen ees tienny miltä vaahterasiirappi näyttää, joten hämmästyin havaitessani ruskeaa tahnaa, jossa on klimppejä. Tää o taas joku juttu, jonka vaan kanadalaiset tajuaa :D Piirakka oli päällisin puolin ihan asiallisen näköinen, joskin matchasi ihan kivasti tuon edellisen pääruuan kanssa myös visuaaliselta puolelta. Jo ensimmäisellä lusikalla meinas se sokerin määrä tulla korvista. Tässä ajassa on kyllä tottunut jo siihen, et kaikki on tuplasuolattua ja megasokerista, mutta että noin makeeta. Huh. Hyvä ettei hampaat tippunu suusta. Pieni oli pala ja pieneksi se jäikin, kun en vaan kyenny syömään, vaik aikamoinen sokerihiiri muuten olenkin. You totally got me on this one.


Ei oo toikaan kuva autenttisesti tilanteen tasalta, mut löysin sen Cooking for Engineers sivulta ja näytti niin hirveeltä, et pakko oli laittaa :D Tosson sentään haettu kokkiotteita, kun roiskaistu päällekkin hienot kiekurat vaahterasiirappia.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home