Kahviaaaa!
Päivän tarina: Asun siis italialaisen, ranskalaisen ja itävaltalaisen tytön kans. Joka aamu italialainen keittää kattilalla litratolkulla teetä, ranskalainen pienessä keittimessä espressoo ja itävaltalainen mikrokaakaoo. Seuraava osuus koskee sitten suomalaisen aamurutiineja.Täällä päin tuntuu pikakahvi olevan kova juttu. Yhden aamun starttasin vaniljanmakuisella pikakahvilla - not quite the same. Erään kauniin päivän operaatioksi olin määrännyt kahvin etsimisen, oikean sellaisen. Ei ihan mistä tahansa minisiwasta keittokahvia löydykkään, vaan pitää etsiä iso marketti ja kahvihylly (sielläkin vähintään 2/3 osaa hyllyistä on miljoonaa pikakahvia). Löysin sitten President's Choice kahvia sellaisen hilpeän metallipurkin, jeee! Siinäkin parasta oli ehkä suositus käyttää koko se hemmetin purnukka kahteen viikkoon :D No, ajattelin sillä silti jouluun asti pärjää, sillä suurinosa varmaakin tuntee viehkeän taipumukseni kofeiinivapinoihin muutaman kupin jälkeen.
Jouduin viime torstaina hakemaan kahvini koulun kafeteriasta ja siellä ei yllättäen ollukkaan vaan yhtä kannullista eilen keitettyä kahvia, vaan joku tsiljoona eri kahvilaatua. Arabialaista, kolumbialaista, kofeiinitonta... Ja mä kun halusin vaan kahvia! Tein kuitenkin matemaattisia päätelmiä budjetin suhteen, että dollari kaks kertaa viikossa kahviin (luentojahan mulla on toistaiseksi vaan ti & to) tekee noin 30 dollaria ja kotona keittettyyn kahviin investointi max. 7 dollaria, joten tein sitten elämän helpoksi ostamalla kämpille purkin Presidentin valintaa. Eikä tarvitse joka ikinen aamu edes jäätyä miettimään, että ottaisinko ugandalaista vai brasilialaista sumppia.
Eilen katottiin quebeciläistä leffaa. Taitavat paikalliset tykätä tehdä omituisia leffoja, joskin varsin hyviä. Leffa oli C.R.A.Z.Y. ja täysin quebecin ranskaksi siis puhuttuna. En vaan tajunnu niin mitään :D Onneks DVD:ssä on tekstitykset tarjolla englanniksi, niin ei mennyt ihan puihin sekään keikka. Mun korvaan tää quebecin ranska ei paikoitellen kuullosta edes ranskalta, kun jätetään äänteitä pois ja lausutaan vähän miten sattuu. Esim. je suis onkin täällä [zu] eikä kaksi eri sanaa. Tajua siinä sitten mitä sedät mongertaa, kun ranskan ranskakin vähän hukassa. Helpotukseksi ranskalaisetkaan ei aina tajua mitä nää puhuu, joten en oo ainut.
Tänään haen lisää kortteja. Opiskelijakorttipäivä meinaan.
posted by Satu @ 7:38 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home