Kello on yksitoista ja valtakunnassa kaikki hyvin
Eipä tässä viime aikoina ole oikeastaan mitään ihmeellistä tapahtunut. Sitä perussäätöä ja sähläystä toki, mutta se nyt kuuluukin lähinnä joka päivään. Saatiin kämppään lämmityskin, mikä on ollut maailman kaikkeuden kolmanneksi hienoin juttu ehkä. Pikkusen nenät kohmeessa saatiin täällä värjötellä, enneku alakerran vuokramamma nappasi lämmöt päälle. Mutta hyvä näin. Tää on niin juhlaa, kun tarkenee peräti lyhythihaisella olla sisätiloissa, wuhuuuuu! Elämän pieniä iloja. Parhaimmillaan/pahimmillaan sisälämpötila taisi pyöriä 17 asteen 'raikkaammalla' puolella, mutta ei siinä oikein sinnittele suomalainenkaan enää, kun sormia palelee tietsikkaa naputellessa.Tänään ostin takin, jotta tarkenee ulkonakin. Pientä hampaiden kalinaa on havaittavissa öiseen aikaan, kun mittari alkaa lähestyä uhkaavasti nollaa ja tuolla juoksennellaan jossain kesätakissa. Ja toppatakkia en ihan vielä kuitenkaan päälle suostu vetämään, Suomestahan tässä ollaan. Ja ennen kaikkee, kun hihitellyt talvivaatteisiin kääriytyneille espanjalaisille jo muutaman viikon ajan, niin nyt on pakko vähintään hammasta purren odotella niitä lumien tuloa ja talvirotsin korkkausta.
Eräänä koleana iltana (tämä siis todellakin ennen kuin lämmönjakelu lähti rullaamaan) makoilin tuossa sängyllä ja koitin opiskella suurella mielenkiinnolla miksi Turkki ei pääse EU:hun. Yöpöydän Ikea valo välähtää, kun naapuri huoneessa käynnistetään hiustenkuivaaja ja siihen totean vaan, että jaa. No, kun hiustenkuivaaja sammuu, sammuu myös jokaikinen muukin sähkönlähde tästä huoneesta. Päättelin loogisesti, että ehkä tämä on sitten aika mennä nukkumaan -vinkki. Aamulla havaitsin uudemman kerran, että sähkölaitteet ovat todellakin yhteistyöhaluttomia myös tänään, joten vian täytyy olla sulakkeessa.
Mietin koko päivän jännityksellä koulussa, että mitäs mun elämälle sitten käy, jos ei sähköt toimi huoneessa. Istun surkeana kynttilänvalossa ja pelaan itseni kanssa ristinollaa. Tuolla vuokramammalla kun on tapana jonninverran matkustaa töiden puitteissa, niin sai vähän jännittää saako sitä sähköä nyt vai kolmen päivän päästä. Sähköä saatiin sitten illalla, joten tarinalla oli todella onnellinen loppu. Kanadalaisessa infrastruktuurissa sulakkeen palamisen voi aiheuttaa, kun yhtäaikaa päällä on yksi yölamppu, tietokone, vedenkeitin sekä fööni. Fööni taisi olla se vimonen pisara sitten. Että vastedes tiedetään käyttää yhtä sähkölaitetta kerrallaan, ettei sulakkeet poksahtele säännöllisin väliajoin.
Kunhan lämpimäkseni kirjoittelin eli eipä tässä muuta. Lähden suorinvartaloin kerien suuntaamaan kohti Altitude 737:aa: klubiin 170 metriä Montréalin maanpinnan yläpuolelle. Päivän infopalaksi vielä loppuun, että Montréalissa on kiellettyä rakentaa korkeampia rakennuksia, kuin Mont Royal -vuori (233m). Ihan vaan, jotta Mont Royalille ei tulisi paha mieli.
posted by Satu @ 5:13 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home