Kanada, syksy 2006

QC = pikkupariisi

(Chateau Frontenac)

Tosiaan viikonloppu vietettiin rentoutuen ja nukkuen - AS IF :DD- Quebec Cityssä. En vieläkään tosin tajua miksi tuon kaupungin pitää olla samanniminen, kun tämä provinssi: loppunu nimet kesken vai mielikuvitus ollut lomalla? No, anyway. Se on silti vaan joskus kovin hupaisaa selittää, että mennään quebecii - no mut sähä oot quebecis ny? - nii mutta quebecciquebeccii, niinq quebec cityyn. Reissu aloitettiin tuttuun tapaan isolla säädöllä ja aikatauluongelmilla. Näin kun Montréalissa ollaan, niin aikataulut on siis hyvin joustava käsite. Osalla seurueen jäsenistä oli edellinen ilta hieman venähtänyt pikkutunneille ja osalla taas olikin yllättäen kouluvelvoitteita.

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Löydettiin autonvuokrausfirman oikea piste ja saatiin sieltä karvainen punainen Focus taas mukaan. Joko sillä oli aikaisemmin kuljetettu karvaisia kanadalaisia tai sitten lampaita, mutta hienoja tuppoja sieltä silti löytyi. Kuski on kuulemma hyvin allergikko, kun koirista puhutaan eikä oireita ilmennyt matkalla. Eli koirasta ei siis ainakaan ollut kyse ja juuri nyt en edes halua tietää mistä ne oli peräisin :>

(söpöjä pieniä kahviloita ja väsyneitä suomalaisia :>)

Quebec tarjosi autoilijalle hieman enemmän haastetta perille löytämisessä kuin Toronto. Kaupunki on 400 vuotta vanha ja siitä voidaan ehkä jo vetää johtopäätökset, ettei sujuva autoiluelämys ollut sen kaupunkisuunnittelijan ykkösprioritteettejä. Etenkin kun liikenteessä on lössi suomalaisia maantiekartan ja piirretyn opaskirjakartan kanssa liikenteessä. Pikkusen saatiin kääntää rattia ja höylää ympäriinsä ennenkuin oikea hostelli löytyi vanhasta kaupungista. Ja 1-suuntaiset kadut on toki kova juttu täällä. Sitä hauskempaa, kun kadut ei tosiaan ole mitään kortteleita vaan mennään sikinsokin mutkien kautta.

(St. Lawrence -joki)

Hostellissä meille ei ollutkaan private roomia, vaan viis dormipaikkaa varattuna. Tosin neljä niistä oli yks huone, joten ratkaistiin ongelma kantamalla patja toisesta huoneesta meidän huoneeseen. Hostellin mielestä, kun kaikki oli aivan mahdotonta ja niin ei saa tehdä ja mitään ei saa tehdä. Tehtiimpä silti ja hyvä tuli. Tälläisistä takaiskuistahan ei sovi lannistua näin ratkaisevilla hetkillä. Koska sääennuste kertoi, että viikonlopuksi oli luvattu vettä kuin Esterin hanurista, päätimme aloittaa turistikierroksen heti lämpimiltään Annan Kanadakirjan punaisella katkoviivalla merkatun ohjeistuksen mukaan.

(Ai mitennii turistikierros?! :D)

(Hurjan soma joulukauppa. Montréalissakin on samanlainen)

(Vanhaa kaupunkia)

(Se joka väittää, että väsytti - on ite :D)

Kaiken tämän jälkeen löydettiin asiallisen hintainen kiinalainen ravintola (14e makso veroineen ja tippeineen wontonkeitto, munarulla, 4 erilaista pääruokaa, jälkkärikeksit ja tee). Mentiin takaisin hotellille ottamaan sekuntti lepiä ja paahdettiin takaisin ulkoilmaan. Tällä kertaa tosin ajatuksena mennä yksille, eikä niinkään toljotella nähtävyyksiä. Sen verran painoi kuitenkin raikas ulkoilta, että haukotuksia alkoi irtoamaan yksi toisensa jälkeen ja reissu nukkumatin luokse alkoi vaikuttaa hyvinkin ajankohtaiselta.


Seuraava päivä startattiin sateisissa merkeissä. Lähdettiin katsastamaan Chutes de Montmorency. Niagaran jälkeen ei välttämättä se eniten breathtaking -elämys, mut mun mielestä ihan magee kuitenkin :) 83 metriä korkee ja etenkin luonto ihan supernättiä tälleen syksyiseen aikaan. Oltiin sen verran urheilullisia, et noustiin sitten rappusia pitkin tuonne takana näkyvälle sillalle asti kaikkien muiden varoituksista huolimatta. Hymytkin irtoo kaiken sen puuskutuksen ja miljoonan askelman jälkee.


(Pari kuvaa kanssa St. Anne Basiliquesta.)
(Ilê d'Orleans)

Meillä kun oli se karvainen Focus alla, niin ajateltiin ottaa ilo irti siitäkin faktasta ja vähän pörräillä muuallakin kuin turistikeskustassa. Quebecin vieressä on sellainen iso idyllinen saari Ilê d'Orleans, jossa kasvatetaan mansikkaan ja vietetään muutenkin vähemmän kiireistä elämää.
Löydettiin sieltä sitten paikallisen suklaatehtaan pieni myymälä ja jos yks asia on varma, niin se, että sinne ei todellakaan mennä mitään ikkunaostoksia tekemään :D Oli kauheen soma mesta ja hyvää suklaata. Sitten kärry kohti Quebeciä ja muutama sekuntti lepiä, ennen iltaohjelmaa. Kuvassa suoritetaan nestetankkaus illan koitoksia silmällä pitäen, huomaa myös täyden kattauksen piknik patterin päällä.


Käytiin koeajamassa klubit Dagobert ja Maurice. Ensimmäinen oli niin Cinderella, että puuttui vain örveltävät suomalaiset ympäriltä täydellisen vaikutelman luomiseksi. Niin baarin yökerho, kun joku paikka voi vaan ikinä olla. Ja "nuorekasta" porukkaa toki ympärillä jatkamassa tämän mielikuvan täyttymistä. Tämän jälkeen suuntasimme kadun toiselle puolelle Mauriceen. Paikat ihan identtisen näköisiä ulkonta päin, semmoisia Disneyland -linnoja, mutta ero on sitten kai ikäjakaumassa. Kahdenkympin ylittäneet löytyi sitten tältä puolelta katua. Voin kertoa, että hauskaa oli ja tanssilattiaa tuli kulutettua sen verran, että mun kengistä lähti kantalaput irti ja nyt on koroissa enää metallit jäljellä :D (Alan kuitenkin itkee, jos niit ei saada fiksattuu, koska kyseessä oli mun rakkaat Fornarinat :'() Kuvassa Popperskielet!


Sunnuntai startattiin sitten jälleen kerran reippaina, hyvin nukkuneita ja kulttuuriorientoituneina. Päivän menussa oli Citadelle, linnoitus keskellä Quebecia ja joka oli tosi olennainen juttu brittihallinnon aikaan, että pidetään ranskankieliset hissukseen. Quebecissä käytiin iso taistelu, jonka takia Kanada on englanninkielinen nykyään ja vain Quebecin provinssi on pysyny ranskankielisenä. Linnoitusta ei toki siihen aikaan ollut, kun näin pääsi käymään, mutta tästä viisastuneena britit sitten pistivät hihat heilumaan ja kiveä toisen päälle. Alue on yhäkin aktiivinen military base, joten siellä ei päässyt tepastelemaan muuten kuin opastetulla kierroksella. Mikä oli kyl ihan hyvä juttu, kun opittiin kaikkea uutta jännää.


Anna sitten meni totaalisesti rakastumaan maskottipukki Batisseen. Englannin kuningatar ollu huumorimiehiä, kun ajatellu oikein lahjalla muistaa ja pistänyt sitten pukin tulemaan. Että tiedoksi vaan ystäväiset, seuraavan kerran kun synttäriä pukkaa, niin ette tiedäkkään onko siellä paketissa poro vai kana ;) Batisse on sitten virallinen maskotti ja aina mukana kaikissa isoissa tapahtumissa. Itseasias just 24.9. aamulla oli luovutettu uus Batisse X, mut missattiin parilla tunnilla nää seremoniat, kun "väsytti". Anna sitten osti oman pikku-Batissen ja parhaillaan näyttää sille maisemia autosta.


(Nyt en jaksa kirjottaa millää enempää, ku jotain vammailee tää blogger.com eikä suostu aina lataamaan matskuja ja jos suostuu, ni pistää vähintään viis kertaa.)

Mut hauskaa oli ja väsytti kovasti viikonlopun jälkee :D

Lopputulos: Kaks rikkoontunutta kameraa ja yks hajonnu rannekoru. Mun kamerat ja korut o onneks ehjänä, mut kaikil ei käyny ihan yhtä hyvä tsägä.

posted by Satu @ 9:00 AM