Lohileipää <3
Hieno päivä tänään. Vaikka olikin eka midterm aiheesta Organizational Behavior ja ikinä ennen ehkä tavannu niin montaa erilaista teoriaa ja koe ei välttis ihan nappisuoritus ollut. Mutta kun tuli paketti Suomesta <3 Oon ollu ihan fiiliksissä täs tän iltaa ja hiplaillu paketin antimii niin kikseis, et alan olla jo sitä mieltä, että suomalaisten pitäis muuttaa useemmin pois Suomesta määrittelemättömäksi ajanjaksoksi. Kiskaisin tuossa ehkä NIIIIIIIIIN hyvää lohileipää, kun paketin mukana tuli suomalaista ruikkaria ja kaupasta kipaisin välittömästi hakemassa paketillisen graavilohta.Ruisleivän lisäks tuli Kismettii (en oo uskaltanu vielä ees maistaa, kun tiiän, et se vaan on nii hyvä 'ettei sanotuksi saa'), Fazerin sinistä, Firewood -turkinpippureita (ai onko vähän hyviä, en tajuu miten nää ressukat pärjää ilman salmiakkii tääl - ei kaiken karkin tartte olla makeeta sokerimömmöä, vaikka nää esittääkin niin järkyttyneitä, kun niille kertoo suolaisesta makeesta), unisukat, valokuvia (joutui myös kipaisemaan kehyskaupan kautta) ja hassut pelikortit. Ja tän kaiken toimitti sellain mursu, joka poltti sikaria ja sit koko paketti tuoksahti hieman tupaakille. Onneks tosin vaan ulkopuolisesti, ettei mursu ollut ehtinyt viikkoa kuskailla mun ruisleipiä pienessä punaisessa Post Canada -autossa.
Onneks satuin olemaan kotona kolmen maissa iltapäivällä, ku muuten oisin saanu ruikkarit vasta huomenna. Ja oisin ehkä alkanu itkemään ihanhetijustnyt. Mursu oli jo raapustamassa lappua, että kun kukaan ei ollu kotosalla, paketin voi noutaa huomenna Jean Coutusta. Oh good, en ees haluu tietää miten mun suklaillekkin ois käyny, jos mursu ois niitä sikariautossaan kuskaillu yhtään pidempää. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja parit palat lohileipää on jo vetästy kiduksiin. Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, että ei tuo lohikaan ihan samalta maistu, mutta pääasia, et fiilis välittyy.
Tänään vein Fornarinat suutarille, joten nekin saa alle Miamiin. Jeee, pinkit kengät on vähä niinku Miamikengät anyway. Ja sit sain ostettuu uuden prepaidin puhelimeen, kun pari päivää täs ollut jo ulkomaailman tavoittamattomissa. Ja sit käytiin ostamassa dösäliput Bostoniin, mikä oli oikeastaan koko päivän tavoite. Eli molen saanut vaikka mitä kivaa aikaiseksi täs hengailles. Parasta kyl oli, kun menin toho Centre Wildertoniin (siis toi lähiostari, jonka voi bongaa myös lentokoneesta) ihan vaan hakemaan 79 sentin muffinssijauhoja, ni yllättäen ne jauhot unohtu, mut silti lasku oli 50 dollaria :D
OIIIIIH.
posted by Satu @ 5:20 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home