Boston, babyyyy!
(Los Harvard)
(Hancock Tower)Mulla ei ollu oikeastaan minkään näköistä perstuntumaa Bostonista etukäteen. Vähän sellain hajutonmauton -juttu, et Red Soxit ja Bruinsit o Bostonista, mut se loppu on sitten isoa kysymysmerkkiä. Joten aikalailla takki auki lähdettiin tuolle reissulle ja jännitysmomenttia lisäsi opaskirjan puute. Ollaan tässä hyväksihavaittu Eye witness -kirjasarja, joka tarjoilee hienoja piirrettyjä läpileikkauksia tärkeistä rakennuksista ja ennenkaikkea informatiivisia kävelyreittikarttoja. Ilman Eye witnessiä on parempi jäädä vaan kotiin ;>
Klo 8:00 lähti letka liikenteeseen kohti B-townia. Rapeat 7 tuntia bussissa kököttämistä kuullostaa äärimmäisen hyvältä jo etukäteen, mutta vielä paremmalta paikan päällä. Jälkimaku on pääasiassa väsyneitä juttuja ja jumittuneita niskoja. Saatiin jopa erityismaininta bussikuskilta tästä suorituksesta. Kaikki hupi loppuu aikanaan ja niin myös onneks bussimatkat. Taiottiin itsemme hostellille jänskätysfiilareiden saattelemana, kun halvimman mahdollisen majoituksen buukkaamisessa on aina omat pienet elementtinsä. Mutta ei valittamista; mesta näytti ihan kummitustalolta ulkonta ja sisälläkin oli vallan hirveet kukkaisverhot, mutta kaikesta huolimatta ihan naseva paikka. Naapurin avoimessa WLANissakin oli ilo vierailla.
Se mikä jäi erityisesti Bostonista mieleen, oli ne ihmiset. Jos me seisottiin kartan kans jossain kadunkulmassa, ni aina tuli joku kysymään, et tarvitaanks apua ja voiko auttaa. Tai sit oltii vaa niin urponnäkösii, et paikallisten oli vaan pakko kysyy, et ootteks ihan kartalla :D Pikkuse oltii hukassa ennemmän ku pari kertaa, ku ei jaksanu aina tuijotella karttoja vaan lähinnä haahuiltiin sit ympäriinsä. Nätti kaupunki ja kohtuu asiallisia shoppailukeskittymiä, ni eipä mulla hirveesti valittamista. Lähinnä vaan ajanpuutteesta voisin narista, mut onneks sinne voi aina mennä tarvittaes takasi. Parasta kaupungis oli ehkä se, että siel ei ollu veroja vaatteille ja ruualle (vrt. Quebecissa kaikki verotetaan 15%:lla), joten kyllä siinä meinaa homma lähtee lapasesta ja Visa vinkua, kun hintataso miellyttää paremmin silmää sillä puolella rajaa.
(Marmorilattiaa, suihkulähteitä, Louis Vuittonia... Miltei mun budjettiin ;>)Käytiin tassuttelemassa myös Cambridgen huudeilla imemässä viisautta päähän. MIT:n parasta antia oli ne innokkaat opiskelijat, koska ne oli tasan juurikin sitä mitä vois kuvitella teknologiapainotteisessa koulussa pörräävään. Käveltiin koulun läpi, koska soli lyhin reitti metrolle: Miljoonittain nohevia kiinalaisia ja intialaisia sentin rillit päässä (silmälasit o varmaa yks pääsyvaatimus). Että hyvissä käsissä ollaan, saadaan robotteja ja sen semmosia kunhan nää tulevaisuuden toivot pääsee kunnolla vauhtiin. Otaniemi jää kauas kakkoseks kyl tuolla mittarilla. Harvard oli sit enempi meiän juttu, tosin kiinalaisia oli sielläkin tsiljoona, mut noli ihan rehellisesti turisteja. Toverit hyppi puuhun ja toiset otti kuvia. Siin ite oli vähän 'o_0' kun toiset tullu sinne asti apinoimaan - eikö kiinassa oo puita? :D
(My name is Harvard, John Harvard)
(Eye Witnessia Harvardissa!)Kahdes päiväs (ok, 1,5 oikeestaan, koska tultii iltapäivällä ja meiän lento lähti kolmannen päivän aamulla) ei oikein ehdi ottamaan kuin pienen pintaraapaisun. OIs haluttu käydä puristamassa ankkaa keskuspuistossa, mut ei sit ehditty, kun jalat irtisano yhteistyösopimuksen päivän tallustelemisen jälkeen ja kellokin kuumotti aina siihen malliin, et ei vaan ehtiny. Eipä onneks hirveesti ehtiny shoppaillakkaan, ni jäi vielä pelimarkkoja Miamia ajatellen. Nyt orientoidun kouluhommien pariin, ni loppuu löpinät. Miami -jatko-osa luvassa etukäteen määrittelemättömänä ajankohtana, koska mun vasen aivopuolisko saapuu Montréaliin huomenna puolilta päivin ja ajattelin organisoida ajankäytön enempi siihen suuntaan.
posted by Satu @ 6:16 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home