Sunday, October 22, 2006

Midtermit takana ja henki vielä pihisee

Nytton vetästy semmoset Afrikkatarinat paperille, et oli pakko lähtee kokeesta, koska tuli räpylä niin kipeeks, ettei vaan enää kyenny tarinoimaan enempi. Mulla oli niin nohevia ratkaisuja nälänhätään ja ulkomaisen avun myöntämiseen, että hämmästyn jossen saa Nobelia ens vuonna. Mara jää taas niin tiukasti kakkoseks, et ihan naurattaa (No okok, oommä sen verran lukenu uutimia, et Mara ei haluu enää olla ikuinen kakkonen ja se ei suostu enää leikkimään Nobelkomitean kans, koska noon tyhmiä eikä anna sen ikinä voittaa).

Tänään havaitsin jälleen kuinka alkukantaista näiden paikallisten ressukoiden kännykän käyttö on, ts. sitä ei vaan osata käyttää tilanteiden vaatimalla tavalla. Mulla oli kolme midtermiä ja kahden tentin aikana rupesi jonkun paikallisen murmelin kännykkä soimaan. Ekalla kerralla soittoäänejä oli joku ihme sireeni ja jengi rupes kattelee vähän hämillään, et mitähän täällä tapahtuu ja kokeenvalvojakin osoitti jo huomattavia hermostumisen merkkejä. Tänään sellain iloinen rallatus pärähti soimaan kesken kiihkeimmän esseen laatimisen ja aina jostain takarivistä sitten syyllinen luikkii punaisin poskin hiljentämään aparaatin. Eikö nämä ossit ole oikeesti ikinä kuulleet siitä, että puhelimen voi myös sammuttaa tai pistää jopa äänettömälle? Se on jopa suotavaa erinäisissä tilaisuuksissa kuten kokeissa, leffassa jne. RTFM, sanoisin.

Kännykättömyydessä (ah, upea sana ja hienoa suomea) on tosin hyvätkin puolensa. Esim. harvemmin ruuhkabussissa tarvitsee todistaa teinien ihkupihku keskusteluja kuinka "khihkhih niiin daiju oli ja jenna teki sitä ja pirkko teki tätä ja vähäX nolooo!111". Jengi vaan harmonisesti toljottelee ikkunasta ulos ja miettii syntejä syviä. Vielä kun nämä kännykän omistavat teknologiayksilöt oppisivat sitä käyttämään, ni ois kauheen kiva. Suomessa kesken tentin soivasta kännykästä saa pahaa silmää, täällä nassikat vaan hihittää.

Seuraavaksi orientoin itseni pakkausvaiheeseen. Harvemmin sitä viikon reissulle on lähdössä pienellä repulla, koska ei vaan oo muuta metodia roudata kamoja (ellen toki veisi tuota isoa matkalaukkua ja sehän onkin niin näppärä bussissa, että ihan naurattaa jo etukäteen). Ja Bostonissa joutuu kuitenkin shoppailemaan kenkiä. Lasken siis sen varaan, että Miamissa pääasiallinen asuste on bikinit. Siis oikeastihan en nyt rupea pakkaamaan, koska sitä on mun turha tehdä ikinä ajoissa. Tännekkin lähtiessä edellisenä iltana heittelin tarvittavia vaatekappaleita laukkuun ja sillä metodilla mennään.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home