Lauantai-ilta kanadalaisittain
Tästä pieni opas kuinka viettää lauantai-ilta mahdollisimman iloisissa merkeissä kanadalaiseen tapaan: LUE KOKO ILTA HUOMISAAMUN TS. SUNNUNTAI-AAMUN TENTTIIN. Toivottavasti katkeruus paistaa caps lockin läpi Suomeen asti. Täällä examit on ihan ok järjestää viikonloppuna, kun eihän meillä opiskelijapoloilla toki muuta elämää olisikaan koulun lisäksi - tulisi tylsä viikonloppu seiniä tuijotellen ja peukaloita pyörittäen, jos koulu ei olisi organisoinut näitä viikonloppuna niinkin tehokkaalla tavalla kuin tentteihin lukemiseen.
Tiedetään tiedetään, olisin voinut lukea aikasemmin, mutta kun en ois! Kyseessä on kurssi, jossa on maailman eniten materiaalia; International Economical Environment. Olen tässä huomannut, että maailmassa ei ehkä ole mitään suurempaa fanituksen aihetta kaikille kansantaloustieteilijöille tai politiikantutkijoille kuin ympäripyöreät teoriat globaalisaatiosta, yhdentymisestä, markkinoista, Afrikan köyhyydestä etc. ja materiaalia siis riittää. Tentti koostuu kahdesta esseestä ja etukäteen saatiin yhdeksän mahdollista esseetä. Koska se vaatisi keskimäärin kahden ihmisen elinajan kahlata kaikki materiaali lävitse, päätimme lyödä kumisevat päämme yhteen ja jakaa esseet demokraattisesti yks per naama.
Kaikki muut saivat oman osuutensa tehtyä jo viikko sitten, mutta koska jokaisessa ryhmässä täytyy olla yksi mätä omena, meilläkin oli sellainen viihdyttämässä joukkoa. Pitkin viikkoa tuli mailia, että "iltapäivällä tulee esseet" ja loppuviikosta turvauduttiin jopa tyhjän mailin lähetykseen, ts. "tässä teille tämä vastaus, pitäkää sen kanssa kivaa ja oppikaa" ja mitään ei siis liitteenä. Tänään iltapäivällä taisi vihdoin ja viimein mailiin kolahtaa liitteineen päivineen tämä kauan odotettu essee. Mullahan ei mikään kiire sen kanssa, kun oli noita muitakin iloisia tenttejä pitkin viikkoa ja opiskeluenergiat täysin suunnattuna niihin, mutta kun se ajan ostaminen ja "social loafing" pistää ärsyttämään. Sanois suoraan, että ei ehdi/jaksa/kykene/kiinnosta/pesusieni ennemmin kuin keksii noita itkuisia tarinoita.
Oli tänään jotain kivaakin, ettei mun elämä kulu täysin murehtimiseen: kauan odotettu Montréal Alouettesien viimeinen kotipeli. Kyseessä siis kanadalaista jalkapalloa, joka on aivan sama asia kuin amerikkailainen jalkapallo pienin eroin (jonka vuoksi sitä ei missään nimessä saa kutsua amerikkalaiseksi jalkapalloksi, jottei herkät kanadalaiset pahoita mieltään: CFL tästä eteenpäin). Kenttä on leveämpi, etenemisyrityksiä on kolme neljän sijaan, pisteitä tulee helpommin vain "sinnepäin" roiskimisesta jne. Pientä hienosäätöä ja pilkunviilausta, jotta kanalaiset saa kutsua lajia kanadalaiseksi jalkapalloksi.
Matsi pelattiin Montréalin olympiastadionilla ja maksettiin lipusta about 20 dollaria. Ei siis kovin paha ja hauskaa show'tahan tuo on - vaikkei kaikkia sääntöjä ihan tajuakkaan. 45 605 taisi olla about virallinen katsojaluku, joten kyllä sillä porukalla saa huutoa aikaiseksi. Parasta tässä illassa oli kuitenkin ehkä se kuinka nämä jantterit istuu muina miehinä väärillä paikoilla ja ei tee elettäkään siirtyäkseen, jos potentiaalinen paikanmaksanut lähestyy. Meidän paikat oli ihan tyhjät, mutta ruvettiin jossain vaiheessa jo empimään, että ollaankohan me nyt täysin väärillä paikoilla, kun jengi ympärillä vaihtu kokoajan. Oppitunti: if you don't know what you are doing, just look like you do. Toimii näköjään täällä ja voi olla, että tätä reseptiä sovelletaan huomisaamun tenttiinkin :>
Nyt loppu tuuban jauhaminen ja siirryn sängyn suuntaan näkemään unia vapaakauppa alueista ja muista polttavista kysymyksistä.
posted by Satu @ 8:35 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home