'o_0' part I
(Times Square)
(Flatiron Building, oonko mä ainut kenelle tää puskee mieleen NY:stä?)Edellisen kerran kuin yritin tuossa vuodattaa NY-sävytteistä materiaalia rakas läppärini alkoi puskea blue skriiniä. Että kiitti vaan, sinne meni bittiavaruuteen pitkät pätkät maailman vääryksiä. Pikkuisen tuli siinä ns. harmitus päälle ja heitin sitten pyyhkeen kehään ja annoin blogin olla niine hyvinensä, jos kerta tarvitsee olla niin hankala. NYC alkoi siis kaikinpuolin hyvin ja railakkaasti. Bussiasemalla törmättiin muutamaan tuttuun espanjalaiseen vaihtariin, jotka oli varmaan puskemassa johonkin paellafestareille juurikin kyseisenä viikonloppuna.
Tällä kertaa olin jopa tsempannut sen verran, että varasin ajoissa paikat bussiin, kun edellisen kerran tuo maaginen 24h ennen -raja ei ihan täsmälleen pitänyt, mutta päästiin kaikesta huolimatta mukaan sukkelasti kuin kalat vedessä. Ensimmäinen hyydyke kohtasi rajan läheisyydessä, kun mammat halusivat mennä shoppaamaan tax freetä keskellä yötä. Lyydit sitten vipelsivät putiikkiin armaneja nuuhkimaan kaikessa rauhassa, vaikka bussikuski selvällä lontoolla sanoi "FIFTEEN MINUTES" - voitte vaan arvailla millä tarkkuudella tässäkin 15 minuuttisessa oli kyse....
Lisää tupelointia sitten tullissa, kun jengi ei osaa englantia, näyttää muuten vaan epäilyttävältä, vääriä rasteja oleskeluluvissa jne. Mulle sattui vielä joku oikein virkaintoinen noheva officer, jolta sai pari ekstrakysymystä normimatskun lisäks, mut eipä silläkään hirveesti tainnu olla hampaankolossa suomipassin kanssa, kun kysymykset oli tyyliin "ei, joo, kyllä". Tästä matka jatkui iloisesti 1,5h myöhässä kohti määränpäätä ja niinkun joku vois arvata, New Yorkissa ei varmaan oli minkäännäköisiä aamuruuhkia siinä kahdeksan pintaan - EHEI. Niistä selvittyämme bussikuski tarjoili vielä yhden erikoisuuden: kolarin!!!!11111 (oon elämäni aikana päässyt jo katujunaan, joka ajaa kolarin Kreikassa ja tämäkin vielä - kohta loppuu bussilla matkustus)
Ei se oikeesti ollu niinkään bussikuskin moka kuin ennemminkin sen edellä ajaneen tahvon, joka siihen bussin nenuun perutteli. Ei ajeta niitä autoja, jos ei osata, ok? Parasta kyl oli, ku tää asiantunteva pimp my buss -tuunari onnistui töräyttämään oikein näyttävästi vielä toisen kerran bussin keulaan, kun poliisi sanoi, että on ok siirtää autot vähän sivuummalle. Siinähän sitä sitten seisoskeltiin hulppeat 50 min. koko rahalla bussissa venaamassa luikauksen päässä New Yorkin bussiterminaalista (ja ihan oikeesti kyseessä oli seuraavassa korttelissa oleva dösäterminaali ja siinä me sitten kökötellään venaamassa, et miliisi antaa luvan jatkaa matkaa).
Ensimmäisen päivän ohjelma koostui reppujen raahaamisesta ja hermojen hillitsemisestä. Budjettimatkan luonteeseen toki kuuluu, että otetaan dösä oikein näppärästi yön yli New Yorkkiin, jotta mutkalla nukkumisesta saisi mahdollisimman paskan fiiliksen. Muutama tunti uninökötystä tekee oikeesti ihmeitä; alkaa hermo tiukentua huomattavissa määrin :D Hostellin check-in on yleensä siinä 3 pm ja näin oli tässäkin keississä. Ensimmäinen päivä vedettiin siis suorastaan huulta purren ja opaskirjan kauniissa tahdissa. Välillä vedettiin evästä Madison Parcissa ja eikös siinäkin sitten jotkut tullu tekemään markkinatutkimusta. Mikrofoni nenään, kamera päälle ja "mitä naiset haluu?!?!??!" Et sori vaan loppumaailma, jos ei menny ihan putkeen mun ja muiden halut ja sit tulee markkinatutkimuksesta sellasta soopaa, et onnee vaan niille ;>
(Turisti vetää sämpylää)Ensimmäisen agenda oli kiertää mahd. tehokkaasti näitä New Yorkin massaturismikohteita ja tokihan meidänkin oli käytävä Ground Zerolla. Jotenkin jäi vähän sellainen maku, että siellä pidetään kuoppaa auki ihan tarkoituksella, kun olisihan tässä ollut jo 5 vuotta aikaa rakentaa näiden haaveilevat pilvenpiirtäjät entisten paikalle. Tottakai siellä oli jengiä ihan fiiliksissä vedet silmissä, mutta se paikka ei vaan ole memorial place. Pidetään maailman mielessä miksi se on niin tarpeellista heilutella aseita Irakin suunnalla jne. ja miks tarvii olla überpatriootti, kun on jenkistä kyse.
Tästä jatkettiin sit matkaa Manhattahin eteläkärkeen ja otettiin siitä ilmainen paatti Staten Islandille. Kuvasatoa nähtävissä mm. edellisessä postauksessa, kun kävi ihan hyvä tsägä vaihteen vuoksi. Paatti ei päässyt ankkuroitumaan Manhattanin puoleisiin laitureihin paluumatkalla, koska toinen näistä sloteista oli rikki ja jouduttiin sitten lillumaan siinä merellä jotain puolisen tuntia ekstraa. Tämähän ei haittaa, kun on hyvää seuraa ja kamera mukana. Oli meinaan niin uskomaton auringonlasku, et oli suorastaan mageeta hengailla siel paatilla toljottelemassa Vapauden patsaan taakse laskevaa aurinkoo.
Kello on nyt sen verran vaille lörtti, et pakko viedä ittensä nukkumaan. Nukkumaanmenoaikakin on jo sen verran yli, et ei tässä taida olla enää muita vaihtoehtoja, kun pistää vastaanottimet kiinni ja untenmaille. Jatketaan osa kakkosella sitten kun jaksetaan, heippa.
posted by Satu @ 12:02 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home