Ottawa & Kingston
(Ihan täysillä järjillä oltiin messis, ok?)
(Unenpuutos aiheuttaa mm. näin hyviä kuvia. Ettäs tiedätte lapset. Peace Towerista saa ainakin valkoisia naamoja.)Polkaistiin sitten vimonen roadtrip käyntiin tutulla koostumuksella: miä, Anna, Ile, Miia & Janina. Halpamatkat RY:n kohteena oli tällä kertaa tutustua jäätävän Ottawan nähtävyyksiin sekä käydä kääntymässä henkevässä Kingstonin kaupungissa. Kulkupelinä toimi suoraan pakasta vedetty Pontiac (thanks Viaroute, ei ois tarvinnu) ja jutut tottakai koko matkan yhtä väsyneitä kun aina ennenkin (jopa niin väsyneitä, että takapenkki nukkui ainakun silmä vältti :D). Matkaan startattiin nohevasti klo 7:40 sharp ja jos edellinen yö käytetty international economic environment -kurssin esseiden tekemiseen, niin kyllä ainakin omalla kohdalla nauratti herätä kuuden jälkeen.
(Parlamettirakennuksista yks. Ei mitään hajuu onko niillä jotain eroo)Wikipedia osasi kertoa, että Ottawa on maailman 3. kylmin pääkaupunki tammikuun lämpötilojen perusteella heti Mongolian ja Kazakstanin jälkeen ja tän joutuu kyllä allekirjoittamaan jo erään joulukuisen päivän perusteella. Tuuli niin että tukka meinas lähtee päästä ja pakkasta oli joku triljoona astetta. Vaikkakin päivä oli aivan mielettömän kaunis, arska mollotteli kirkkaalta taivaalta ja pilviäkin sai ihan etsimällä etsiä. Ikirouta iski päälle heti, kun noustiin parkkihallista ihmisten ilmoille, joten askel oli varsin reipas koko päivän ajan, kun oltiin ulkoilmassa. Todennäköisesti paikalliset alkuasukkaatkin oli jääny kotiin värjöttelemään, koska missään ei ollu ketään?! Ihanku joku aavekaupunki, vaik asukkaitakin pitäis olla jotain 335 000 itse kaupungin alueella.
(Sweet rideeeee! & semityhjä parkkihalli)Kävipäs meille taas hassu kommellus parkkihallissa, kun seilattiin kahdessa kerroksessa ja ihmeteltiin, et persikka sentään, kun ei oo paikkoja. Oltiin jo tunkemassa autoo niin maailman pienimpään rakoseen (ja tollain jenkkiauto ei tosiaan oo näppärimmästä tai edes pienimmästä päästä), kunnes kelattiin, et ei taida kehtaa smooth ridee naarmutella ihan vaan sen takia, et mahtuu-eimahu-mahtuu-eimahu. Sit funattiin, et no vedetään sit invapaikalle, ku kerta maksettu toi 13 dollaria parkista, kunnes havaittiin et parkkitalossa oli vielä kolmas kerros! Ei vissiin oltu ainoita, jotka sitä ei ollu löytäny, ku se kerros oli miltei ihan tyhjä :D Parasta ois kyl ollu, jos ois menty sanomaan, et laitettiin auto invapaikalle, ku ei täs hallissa ollu yhtään tyhjää ja sit se setä kopilla ois saleen kattonu meitä ku jotain vajukkien kevätretkeläisiä, et halli semityhjä ja ei löydy tyhjää paikkaa?!
(Taidefotoo, juunou)Käytiin sit ihan Parliament Housen sisällä asti ja siellä meille vast kerrottiin, et voidaan mennä kattomaan hallituksen istuntoo. Olikin ihan mielenkiintoinen kokemus kyl, kun jengi möykkää ja on ihan fiiliksis siel ja tappelee keskenään. Suomen politiikka pikkusen tylsää kyl tuohon verrattuna :> Edustajat istu siellä tosiaan vastakkain (hallitus vs. oppositio) ja keskellä oli tuomarikaavut päällä jotain dudeja, Mr. Speakeriks ainakin piti yhtä setää sanoo puhuessa. Joku ministeri sano jotain, ni sen puolen tyypit sit puheenvuoron jälkeen nousee ylös ja taputtaa ja hurraa ja ties mitä ja sama toisen puolen kans.
Kuvia ei kyseisestä sessarista oo, ku sinne ei saanu viiä kameroita eikä mitään ja kahdesta turvatarkastuksestakin piti kävellä läpi enneku päästiin saliin asti. Jotkut edustajat puhu siel luonnollisesti ranskaa ja se kun ei oo aina se meiän vahvin kieli, ni saattaa pikkusen mennä puheesta ohi. Ollaan kuitenkin opittu pari tosi tärkeetä sanaa, niinku esim. poulet, maison, fromage, tabarnac etc. Tilanne oli ihan ku jostain KFC:n mainoksesta: ensin hirveetä selitystä, sitten Anna sanoo "poulet" ja kaikki nousee ylös ja taputtaa ja hurraa niin täpäreis. Ei toki kommentoinnin takia tullu aploodeja, vaan taas jonkun puheenvuoron innottamana, mut tilanteessa oli niin levottoman paljon taas absurdia komiikkaa mukana, kun ajoitus oli ihan putkeen.
(Vähän tilannekuvaa kaduilta, hiljasta on :D)
(Kaikissa joulukuusissa piti jostain syystä olla violetit koristeet, friikit ottawalaiset)Kylmän sään innoittamana Annakin päätti aloittaa kahvinjuonnin tuona juhlallisena päivänä 8.12. Starbucksista kipaistiin sitten hakemassa tonkka piparminttu mochaa, josta on jokaisen varmaankin ihan hyvä aloittaa tuo kahvinlipitys, jos ei oo ennen juuri sumppi maistunut. Sen verran hyytävä sää oli ulkona, et käytännössä juostiin sisätilasta toiseen sen jälkeen kun oli pakolliset nähtävyydet kateltu ja hyvillä tekosyillä "nyt syömään!" "nyt juomaan kahvia!" "nyt takaisin autoon!" jne. Kolmen jälkeen otettiin sweet ride alle, kierrettiin sillä pieni lenkki siin Ottawan keskustassa, kun ei jalkaisin tarennut mitään nähtävyyksiä enää toljotella ja otettiin suunta kohti Kingstonia.
(Sodan muistomerkki tj.)
(Pienet iloiset eskimot)140 km/h ajellessa päästiinkin yllättävän ripeästi Kingstoniin. Jopa niin ripeästi, et Mika luuli ehtivänsä kiskoa nokoset sillä ajanjaksolla, mikä kului ollaan tulossa -tekstiviestistä paikalla saapumiseen, mutta todistettiin tämäkin aivan vääräksi. Meillä ei ollu mitään karttaa itse Kingstonista, joten jouduttiin pärjäämään 160 merkkiin tiivistetyillä ajo-ohjeilla. Muutaman tulkintavaikeuden ja ohiajelemisen jälkeen päästiin kuin päästiinkin perille suomalaisten linnoitukselle Collingwoodille. Mika sitten lähti näyttämään meille Queensin businesskoulua ja kampusaluetta ja meininkin oli niiiiin erilaista verrattuna Montréaliin. Näköjään täällä ei vaan haluta tehdä mitään niinkuin muut kanadalaiset tekee, nää haluaa tehdä asiat niinku quebeciläiset tekee.
(Kouluilemassa Kingstonissa)
Queensissä oli niin jenkkiyliopistomeininki. Koulut ja kirjastot on 24/7 auki ja kampusalueella on kaikki mitä saattais tarvita. Jengi hiihtelee ympäriinsä collegehousuis ja -paidois, joissa toki pitää lukea isolla Queens University tai jotain (Tääl HEC:ssä hengi ei missää verkkareis ilmesty kouluun, vaan ihan vimosen päälle on aina laittauduttu). Yliopistolla oli kans baarit ja yökerhot, eikä ihan mitkä tahansa perus-Pentit vaan oikeesti hieno baari. Ihan järjettömän magee, vähän niinku olohuone (tuossa alhaalla siis kuva) ja se ois voinu olla ihan missä tahansa muuallakin kuin vaan jossain kampuksella. Ja ennen kaikkee, sieltä sai Strongbow'ta hanasta! Oh gooooooood, et oltiin fiiliksis ja heti piti toki saada rekka-autollinen sidukkaa. Vetästiin siinä leivät samalla, ettei muonatasapaino järky liiaksi.
(Kuvaaja ei oikein aina osaa, ni jääny toi tausta valottumatta eikä siit oikein näy kuin hieno toi oikeesti oli. Mut uskokaa vaikka, kun mä sanon, et soli pähee :D)Ysin maissa otettiin jälleen ratsu alle ja karautettiin Montréalin suuntaan. Perillä oltiin joskus ennen puoltayötä ehkä ja täytyy myöntää, että pienet unet omassa sängyssä oli ihan paikallaan siinä vaiheessa. Varsinkin, ku koitin sinnitellä hereillä koko matkan ja ihan hyvin siin onnistuinkin. Eniten läppä tos koko reissussa oli se, et se tuli maksamaan kokonaista 25 euroa per naama! Ihan käsittämättömän halpaa, ku tos hinnas on tosiaan auton vuokra ja bensat ja parkit - ajettiin kuitenkin 1200 kilsaa. Ja auto oli vaan niin magee, et jokainen ois voinu viedä sen himaankin. 81 senttiä litralta ei oo hirveen paha hinta bensasta, et veikkaan itkeväni itseni uneen kunhan Suomeen pääsen ja meen tankkaamaan yhen kerran auton. Toi Pontiac ei tosiaan ees ollu mikään säästömalli, vaan todennäköisesti aika janoinen 140 km/h ajaessa ja silti se oli se 25 euroo kaikkine herkkuineen. Että kai sitä voi kalliimminkin matkustaa?
Tosiaan. Huomenna ensimmäinen final exam ja oli ihan pakko käyttää tämäkin ilta blogin päivitykseen. Fiksua, eikö :D Jospa sitä sitten lähtis nukkumaan, niin huomenna on taas uus jännä päivä.
10 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ :S
posted by Satu @ 7:06 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home