Vuodatus jatkuu
Eilen istuskelin ihan muina miehinä jälleen kerran kiltisti naputtelemassa koulutehtäviä tässä koneella, kun kuului sellainen mieletön rumahdus. Vähän niinku kotikotona ois tipahtanut puolisen metriä märkää lunta peltikatolta. Ääniä ennenkin kuulleena empä juuri jaksanut asiaan kiinnittää huomiota ja jatkoin elämää täysin normaalein ottein. Aamulla kiskaisin itseni reippaasti sängystä ylös ja menin vääntelemään sädekaihtimia auki, jotta vastaanottimetkin heräisivät unikoomasta. Totesin vaan, että ompa valoisaa ja jatkoin aamutouhuja AP:n pariin.Kun aivotoiminta alkoi elpyä, otin uuden tuijotuksen ikkunasta, jolloin oikeastaan selvisi valoisuuden syy: Takapihalla olevasta puusta oli eilen tipahtanut puolet pois. Kyseessä ei siis ole mikään pikkutikku, vaan ihan oikea puu. Sitä se tuuli ja jääsade sitten näköjään teettää, että vaahterat lahoo pystyyn ja kypärät päässä pitää liikkua ulkosalla. Yks oksa näköjään jääny killiin tohon sähköjohdon päälle ja oravat o ihan hämillään "MIKÄ TOI ON?! MITÄ SE SIINÄ TEKEE?!", kun ne vetää rallia voimalinjoilla. Ensin ne juoksee ihan kybällä ja sit puol metrii ennen oksaa jarrut päälle ja nenä vipattaa ja häntä heiluu ja aivojen raksutus kuuluu suurinpiirtein sisälle asti.
Oli näköjään muutkin lähialueen puut päättänyt eilisen johdosta hieman karsia oksistoa ja päästä ylimääräisistä risuista eroon ennen lumen tuloa, kun aikalailla oli oksanpätkää pitkin poikin. Ja sit mä kävin tänää Wal-Martista hakemassa elämääkin hienomman Madagascar -aiheisen (siis se leffa, ei matkailumainos) joulukalenterin. Parasta siinäkin oli se, et näiden vaan täytyy vetää kaikki ihan överiks. Tuossakin kalenterissa on 32 luukkua, että voi samoilla suklailla laskee päivät kans uuteenvuoteen :D Kurjuuksien kurjuus, ku miunkin täytyy sit 20. pv vetää mielettömän monta suklaata! (ketähän tässä taas huijataan :>)
Mun täytyy ehkä tännekkin kertoo tän kuun suurin jännitysmomentti. Täl kadul ono yks talo, joiden asukit näyttää tykkäävän rajattoman paljon joulusta. Siellä on miljoona rusettia (punaiset rusetit on täällä sikapop; mitä isompi, ni sen parempi ja sitä kovempi jätkä) ja seppelettä ja köynnöstä ja mitä lienee. Kuitenkin paras anti löytyy siitä pihalta: mielettömän iso puhallettava joulupukki rekeineen ja poroineen! Ai että mä venaan sitä päivää, kun tuuli tempaa joulupukin vähän ajelulle ja meitsikin näkee ensimmäistä kertaa elämässä lentävän joulupukin. Että halvat on huvit täälläpäin, mut niin ne pitää opiskelijalla ollakki :D
(Kestojoulukuusi Montréalin tapaan. Pelkkiä lamppuja siis tuossa. Ja mitä sillä itse kuusella nyt tekeekään, kun tärkein juttu on kuitenkin koristella se niin täyteen, ettei sieltä vihreetä pilkota vahingossakaan.)
posted by Satu @ 3:51 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home