Week to go :OOOOO
(Tän talon pihalla oli se puhallettu joulu-ukki, mut se o lähteny jo näköjää ajelulle ja mä en ees nähny :<)Sitten taas tämän iltaisen himmeän tarinatuokion aika. Mikähän siinä on, että tarvitsee aina puoliltä öin tarttua blogiin kiinni, kun sen sijaan vois olla tyhmä vaan keskenään? Anyway, tänää mä oon ollu ihan :'(((((((( BYÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Emmä haluu Suomeen! Suurinpiirtein jokainen kukkaruukku on ollu byää ja risu on ollu byää ja tiskit keittiös byää ja ties mitä. On vaan niin himafiilis, et vaikee edes ajatella Suomeen takasin menemistä, kun kaikki on siellä niin pientä ja tylsää ja... suomenkielistä. Mä vakaasti uskon, et tää kaikki o oikeesti ton suklaakalenterin vika. Ku siitä vaan noita luukkuja aukeilee, vaikka vastahan mä ekan söin. Muita en oo siis missään nimessä syöny, pois se minusta :D
Josta tulikin mieleeni, et ehk eka vuos elämässä kun oon ollu "aikuinen" enkä oo syöny etukäteen luukkuja. Johtuu ehkä osittain jo siitä, että joudun 20. päivä syömään joka tapauksessa kymmenen luukkua, ni asia on jotenkin tosi paljon helpompi sisäistää. Mut helppoo tästä ei saa tällä hetkellä -tällä mielenlaadulla- tekemälläkään. Onneks o sentää joulu ja näkee kaikkii ihanii ihmisiä ja joulufiuwista ja ties mitä <3>
(Yksille läksin! 6.95 CAD tollasesta saavista mansikka-mango margaritaa.. yummm!)Nojoo, tänään tosiaan rakastuin tähän kaupunkiin taas uudelleen. Menin vähä shoppailemaan ja kertokaapas mulle viksut ihmiset, et mistä mä saan Stadista 52 dollarilla (n. 35e) farkut + 2 paitaa + 2 korvikset + kaulakorun?! Noni, EN MISTÄÄN NIIN. Eli taijampa jäädä tänne :>> Sit mulla menikin joku trijoona tuntia siin yhessä keikassa, ku nii fiiliksis vetelin tuolla pitkin poikin. Ja en ois millää halunu tulla kämpille takas, mut niinku sananlaskuki sanoo "kyllä routa porsaan kotiin ajaa". Tämä pikkupossu tuli sit kämpille safkailee ja päätti antaa Visalle pienen lepohetken.
Iltaohjelmassa olikin tutustuminen meksikolaishenkiseen ravitsemusliikkeeseen. Kiskastiin fajitakset iltanälkään ja kävipä sillain hassusti, että viereisessä pöydässä jollain mammalla oli synttärit ja sit nää tarjoilijapojat ampas siihen hassun lierihatun kanssa kakku kourassa laulamaan synttärilaulua. Mamma oli ihan vaikeena siinä ja alko suurinpiirtein parkua, kun tuli niin puskista koko show. Sit meiä tarjoilija tuli kyselemään, et oliks meil jollain synttäri, ku tultii nii sankoin joukoin, ni tottakai on! Seuraava kysymys oli, et no kenellä ja sit me oltiin vähä "ööööööö..." ja keksittiin sitten osotella Miiaa, ku sen idea oli lähtee safkaamaan. 18-vuotissynttärit on, joo!
("Synttärisankari")Eka kelailtii, et ne otti sen ihan läppänä kans, mut sitku rupes vilisemään sombreroja, ni pääteltiin niiden ottaneen sen ihan vakavasti. Miian tehtävä oli näytellä aidosti hämmästynyttä, kun tarjoilija lauma viritteli laulua "Happy birthday to you, happy birthday to you, happy birthday dear CUSTOMER, happy birthday to you!". Siitä pamahti hattu päähän ja kakku kynttilöineen naaman eteen. Free of charge luonnollisesti. Ni kyllähän meille ilmainen jälkiruoka kelpaa ja pistettiin synttärisankarin eväs kiertämään. Että näin tänään, synttäritkin tuli vietettyä ja ihan yllättäen.
Ainijoo, unohtu tuosta Ottawa tarinasta sellanen hauska kommellus, ku oltiin ajelemassa Kingstonia kohti, ni meiä AUTO soitti hätäpuhelun. Takapenkki veti unta nassukkaa, et ne ei tajunnu mitään ja mäkin jotain horrostin siinä, kunnes yhtäkkii musiikki katoo ja auton kajareista alkaa kuuluu puhelimen hälyytysääni. Sit sieltä vastaa joku pirteä toimisto-Ritva "Emergency center, how can I help you?". Siinon vähän sillain, et mitä täällä tapahtuu ja Ilkka sitten vastaa Ritvalle, että "ei hätää, painoin vaan nappia vahingossa. heippa". Auton peilissä oli sellain nappi, jota painamalla siis saa yhteyden hätäkeskukseen. Onko vähän jenkkiä?
Noniin, nyt lähden BYÄÄÄÄ tonne sänkyyn.
6 PÄIVÄÄ JÄLJELLÄ :SS
posted by Satu @ 9:07 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home