Lähtöfiiliksiä
(Äijät vetää poutinee)Tänään oli sit ekan kerran ihan oikeita lähtöfiilareita: mä oon aikuisten oikeesti menossa kotiin ylihuomenna. Vitsit vähissä jopa mulla tässä tilanteessa :D Toisaalta kiva mennä Suomeen, kun näkee kaikkia rakkaita - toisaalta taas tää elämä täällä on ollu sellasta hattaraa, et haluis vaan jäädä ja jatkaa. Ei oo hirveesti tarvinnu koulun eteen hikoilla (ellei ole tanskalainen) ja tää kaupunki on vaan ollut jotain niin mahtavaa, että iso sydän tähän <3
Aloitin tuossa kokeisiinlukuvimmoissani pakkausoperaationkin ja ensimmäiset realiteetit pamahti naamalle. Miten ihmeessä mä saan kaiken tän kaman roudattua pois?! Meinaan ensimmäinen matkalaukku on jo täynnä ja siin o ainoostaan tuliaisii, joululahjoja ja kamaa, jota oon ostanu täältä. Minähän en toki yhtään vaatetta ole ostanut *köh* eikä suinkaan kolme kappaletta talvitakkeja ole tulossa takaisin. Tuijottelen vaan jäljellä olevaa tavaranpaljoutta ja huokailen syvään: jos ne vaikka kutistuis, ku tarpeeks toivois.
Onni onnettomuudessa on toki se, että onneks tulin tänne vaan yhdellä matkalaukulla (hyvin isolla tosin, mutta 28kg o aika vähän, kun sillon oli läppärikin ruumaan menevissä laukussa). Eli mul on vielä toivoo, koska Kaius sai mukaansa pikkuisen repullisen jo kenkiä ja sen sellaista. Tiukkaa se silti tekee, eikä yhtään ekstrakiinalaistakaan saa enää messiin. Saleen tääkin homma päätyy siihen, että istun koneessa tsiljoonan vaatekerroksen kanssa "kaks talvitakkii on oikeesti ihan jees, kun ulkona on viis astetta lämmintä!"
Nyt just meni hermo kameran kanssa. Olin ottanu sellanen tosi fantsun ja taiteellisen yökuvan tuosta kaupungintalosta jouluvalaistuksesta, mutta eipä toi paskuuuuuus kuvaohjelma sit sitä ollu siirtäny koneelle. Iso kysymys kuuluukin, että miiiiiiiiiksi olen sitten poistanut kaikki kuvat kamerasta. AARRRGHHH.
Ja keksin just yhden hyvän puolen Suomeen tulemisesta lisää: loppuu tuo saksan ja ranskan molotus! Lue tässä sitten (no, ei sillä, että juuri nyt opiskelisin muutenkaan, mutta periaatteessa voisin opiskella), kun patongit ja lasagnet kiljuu ruokahuonees ja saksan sulosävelillä hörpötetään seinän takana. Ei oo juuri nyt kovin helppoa tämä elämä :D
Palaan avautumisastiastolle heti, kun keksin lisää nurisemisen aihetta. Seuraavaksi esitän reipasta opiskelijaa ja otan jopa muistiinpanoni esiin kurssilta.
posted by Satu @ 6:49 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home