Kanada, syksy 2006: October 2006

Tuesday, October 31, 2006

Home sweet pineapple

Kello on 03:05 ja viimeiset 22h oon matkustanu. Meinaa järki lähtee jo tässä vaiheessa. Mutta olen siis hengissä ja tallessa ja Miami oli uskomaton. Bloggailen sitten, kunhan saan nukuttuu ja kasailtuu itteni. Ette ees usko miten paljon sähläystä ollaan tähänkin reissuun saatu mahdutettua :D

23.10. klo 7:00 - 31.10. klo 03:00
Montréal - Burlington - Boston - Miami - Boston - Albany - Montréal

Sunday, October 22, 2006

Infopala

Bloggaaminen hyytyy aikavälillä 23.-30.10., koska lähden etsimään lämmintä säätä. Yks läppäri on messis, joten ehk saattaa jotain ehtiä riipaisemaan, mutta oletusasetuksena harrastan elämää.

Palaillaan astialle :>

PS. Jos jotain merkittävää ilmenee, suomiliittymä peesissä.

Midtermit takana ja henki vielä pihisee

Nytton vetästy semmoset Afrikkatarinat paperille, et oli pakko lähtee kokeesta, koska tuli räpylä niin kipeeks, ettei vaan enää kyenny tarinoimaan enempi. Mulla oli niin nohevia ratkaisuja nälänhätään ja ulkomaisen avun myöntämiseen, että hämmästyn jossen saa Nobelia ens vuonna. Mara jää taas niin tiukasti kakkoseks, et ihan naurattaa (No okok, oommä sen verran lukenu uutimia, et Mara ei haluu enää olla ikuinen kakkonen ja se ei suostu enää leikkimään Nobelkomitean kans, koska noon tyhmiä eikä anna sen ikinä voittaa).

Tänään havaitsin jälleen kuinka alkukantaista näiden paikallisten ressukoiden kännykän käyttö on, ts. sitä ei vaan osata käyttää tilanteiden vaatimalla tavalla. Mulla oli kolme midtermiä ja kahden tentin aikana rupesi jonkun paikallisen murmelin kännykkä soimaan. Ekalla kerralla soittoäänejä oli joku ihme sireeni ja jengi rupes kattelee vähän hämillään, et mitähän täällä tapahtuu ja kokeenvalvojakin osoitti jo huomattavia hermostumisen merkkejä. Tänään sellain iloinen rallatus pärähti soimaan kesken kiihkeimmän esseen laatimisen ja aina jostain takarivistä sitten syyllinen luikkii punaisin poskin hiljentämään aparaatin. Eikö nämä ossit ole oikeesti ikinä kuulleet siitä, että puhelimen voi myös sammuttaa tai pistää jopa äänettömälle? Se on jopa suotavaa erinäisissä tilaisuuksissa kuten kokeissa, leffassa jne. RTFM, sanoisin.

Kännykättömyydessä (ah, upea sana ja hienoa suomea) on tosin hyvätkin puolensa. Esim. harvemmin ruuhkabussissa tarvitsee todistaa teinien ihkupihku keskusteluja kuinka "khihkhih niiin daiju oli ja jenna teki sitä ja pirkko teki tätä ja vähäX nolooo!111". Jengi vaan harmonisesti toljottelee ikkunasta ulos ja miettii syntejä syviä. Vielä kun nämä kännykän omistavat teknologiayksilöt oppisivat sitä käyttämään, ni ois kauheen kiva. Suomessa kesken tentin soivasta kännykästä saa pahaa silmää, täällä nassikat vaan hihittää.

Seuraavaksi orientoin itseni pakkausvaiheeseen. Harvemmin sitä viikon reissulle on lähdössä pienellä repulla, koska ei vaan oo muuta metodia roudata kamoja (ellen toki veisi tuota isoa matkalaukkua ja sehän onkin niin näppärä bussissa, että ihan naurattaa jo etukäteen). Ja Bostonissa joutuu kuitenkin shoppailemaan kenkiä. Lasken siis sen varaan, että Miamissa pääasiallinen asuste on bikinit. Siis oikeastihan en nyt rupea pakkaamaan, koska sitä on mun turha tehdä ikinä ajoissa. Tännekkin lähtiessä edellisenä iltana heittelin tarvittavia vaatekappaleita laukkuun ja sillä metodilla mennään.

Saturday, October 21, 2006

Lauantai-ilta kanadalaisittain

Tästä pieni opas kuinka viettää lauantai-ilta mahdollisimman iloisissa merkeissä kanadalaiseen tapaan: LUE KOKO ILTA HUOMISAAMUN TS. SUNNUNTAI-AAMUN TENTTIIN. Toivottavasti katkeruus paistaa caps lockin läpi Suomeen asti. Täällä examit on ihan ok järjestää viikonloppuna, kun eihän meillä opiskelijapoloilla toki muuta elämää olisikaan koulun lisäksi - tulisi tylsä viikonloppu seiniä tuijotellen ja peukaloita pyörittäen, jos koulu ei olisi organisoinut näitä viikonloppuna niinkin tehokkaalla tavalla kuin tentteihin lukemiseen.

Tiedetään tiedetään, olisin voinut lukea aikasemmin, mutta kun en ois! Kyseessä on kurssi, jossa on maailman eniten materiaalia; International Economical Environment. Olen tässä huomannut, että maailmassa ei ehkä ole mitään suurempaa fanituksen aihetta kaikille kansantaloustieteilijöille tai politiikantutkijoille kuin ympäripyöreät teoriat globaalisaatiosta, yhdentymisestä, markkinoista, Afrikan köyhyydestä etc. ja materiaalia siis riittää. Tentti koostuu kahdesta esseestä ja etukäteen saatiin yhdeksän mahdollista esseetä. Koska se vaatisi keskimäärin kahden ihmisen elinajan kahlata kaikki materiaali lävitse, päätimme lyödä kumisevat päämme yhteen ja jakaa esseet demokraattisesti yks per naama.

Kaikki muut saivat oman osuutensa tehtyä jo viikko sitten, mutta koska jokaisessa ryhmässä täytyy olla yksi mätä omena, meilläkin oli sellainen viihdyttämässä joukkoa. Pitkin viikkoa tuli mailia, että "iltapäivällä tulee esseet" ja loppuviikosta turvauduttiin jopa tyhjän mailin lähetykseen, ts. "tässä teille tämä vastaus, pitäkää sen kanssa kivaa ja oppikaa" ja mitään ei siis liitteenä. Tänään iltapäivällä taisi vihdoin ja viimein mailiin kolahtaa liitteineen päivineen tämä kauan odotettu essee. Mullahan ei mikään kiire sen kanssa, kun oli noita muitakin iloisia tenttejä pitkin viikkoa ja opiskeluenergiat täysin suunnattuna niihin, mutta kun se ajan ostaminen ja "social loafing" pistää ärsyttämään. Sanois suoraan, että ei ehdi/jaksa/kykene/kiinnosta/pesusieni ennemmin kuin keksii noita itkuisia tarinoita.

Oli tänään jotain kivaakin, ettei mun elämä kulu täysin murehtimiseen: kauan odotettu Montréal Alouettesien viimeinen kotipeli. Kyseessä siis kanadalaista jalkapalloa, joka on aivan sama asia kuin amerikkailainen jalkapallo pienin eroin (jonka vuoksi sitä ei missään nimessä saa kutsua amerikkalaiseksi jalkapalloksi, jottei herkät kanadalaiset pahoita mieltään: CFL tästä eteenpäin). Kenttä on leveämpi, etenemisyrityksiä on kolme neljän sijaan, pisteitä tulee helpommin vain "sinnepäin" roiskimisesta jne. Pientä hienosäätöä ja pilkunviilausta, jotta kanalaiset saa kutsua lajia kanadalaiseksi jalkapalloksi.

Matsi pelattiin Montréalin olympiastadionilla ja maksettiin lipusta about 20 dollaria. Ei siis kovin paha ja hauskaa show'tahan tuo on - vaikkei kaikkia sääntöjä ihan tajuakkaan. 45 605 taisi olla about virallinen katsojaluku, joten kyllä sillä porukalla saa huutoa aikaiseksi. Parasta tässä illassa oli kuitenkin ehkä se kuinka nämä jantterit istuu muina miehinä väärillä paikoilla ja ei tee elettäkään siirtyäkseen, jos potentiaalinen paikanmaksanut lähestyy. Meidän paikat oli ihan tyhjät, mutta ruvettiin jossain vaiheessa jo empimään, että ollaankohan me nyt täysin väärillä paikoilla, kun jengi ympärillä vaihtu kokoajan. Oppitunti: if you don't know what you are doing, just look like you do. Toimii näköjään täällä ja voi olla, että tätä reseptiä sovelletaan huomisaamun tenttiinkin :>

Nyt loppu tuuban jauhaminen ja siirryn sängyn suuntaan näkemään unia vapaakauppa alueista ja muista polttavista kysymyksistä.

Friday, October 20, 2006

Lunta - en ala!

Tämän hetken tilannetiedoitus: ulkona sataa lunta ja säätiedoitus näyttää +2 astetta. Jotain niin pahasti väärässä nyt tässä kaupungissa, koska Suomessa jengi tepastelee keskimäärin shortseissa vielä. Ja sitä paitsi, Montréal on keskieuroopan kanssa about samoilla leveyspiireillä ja lunta?! Joku mainosti ihan täpinöissään "L'été indienne", et kuin täällä tarkenee kesäisissä olosuhteissa vielä syyskussa. Joo ei. Tällä hetkellä päivälämpötilat on noin 4 astetta keskimääräistä alempana, että kiitti vaan kasvihuoneilmiöt!

Alkaa jotenkin houkutella se Miamin reissu entistä enemmän. Toivottavasti sinne ei tarvitse ottaa lumilkolaa mukaan, koska ei mahtuisi matkalaukkuun. Kolmessakymmenessä on lämmöt pyöriny tähän asti, et kaiken todennäköisyyden mukaan toivottavasti myös viiden päivän kuluttua saadaan arskaa enemmän kuin epämääräisiä sääilmiöitä. Pienenä recappina: maanantaiaamuna lähden siis bussilla köröttelemään kohti Bostonia, jossa yövytään kaksi yötä ja sieltä matka jatkuu suorinvartaloin kerien kolmoisvoltilla lentokoneeseen, joka vie meidät suomipolot keskiviikkona puoliltapäivin Miamiin. Siellä bunkkaillaan 5 yötä tai niin pitkään, että torakat ei syö meitä. Paluu tapahtuu maanantaina 30.11. ensin Bostoniin ja sieltä iltabussilla takaisin 'Monttuun'.

Tästä on hyvä jatkaa Halloweenkekkereihin. Kiitos ja hei, lähden soittamaan vihaisen puhelun paikalliselle Pekka Poudalle, että tätä ei ainakaan tilattu.

P.S. Tänään hyytyi sähköt keittiöstä ja kylppäristä, kun päällä oli peräti fööni ja mikro.

Tuesday, October 17, 2006

La fête finlandaise

En näköjään olekkaan juuri muistanut bilesektorista tänne raportoida. On aina sen verran mielettömiä kekkereitä ollut, että seuraavana päivänäkin tuntunut eikä välttis ole runosuoni kukkinut. Noh, ajattelin kuitenkin riipaista tarinan meidän organisoimista Suomi-bileistä, jotka oli vaan niinku niin loistokekkerit, et oksat pois. Beat that, dudes. Tämä siis tapahtui jo tuossa kuukausi sitten ainakin.

Ohjelma oli hartaassa yksinkertaisuudessaan seuraava: suomalaisia juomapelejä suomalaisilla säännöillä, salmaria kokattuna paikanpäällä suomalaisista turkinpippureista, tervaa (ai tuliko vähän 3-kierros mieleen ja miljoonat tervashotit) sekä pisteenä i:n päälle suomalaista kuramusiikkia. Ja tietenkin sopiva annos edustavia suomalaisia. Juhla oli varsin onnistunut muutamia liian humaltuneita osseja huomioonottamatta, jotka rikkoivat sitten naapurin ikkunan. Mutta kuka rikkoo, ni korvaa, joten ei ollut meidän ongelma loppupeleis.

Oikeaan Suomibile tunnelmaan viriteltiin kansainväliset ystävämme pienen korttipelin avustuksella. Eli siis perinteinen kiskotaan kortteja pakasta vuorotellen ja jokaisella kortilla on tietty juomiseen liittyvä funktio. Koska oltiin herttaisia emäntiä, säännöt oli kirjoitettu paperille brittilän kielellä (oishan se nyt ikävää juottaa muut tuubaan ja olla itse selvinpäin). Sääntökortti "ei saa käyttää nimiä" koitui etenkin belgialaisen kohtaloksi, kun sieltä aina lipsahti nimi, kun se erehty jotain sanomaan ja toinen belgialainen oli niin haltioissaan vessakortista, että sille pelaamisen riemu kulminoitui tämän kyseisen kortin saamiseen. Ranskalaiset ei ikinä älynny sääntöjä ja erityismaininta ruotsalaisille oikean Suomi-bilehengen löytymisestä.

Muutaman pelikierroksen jälkeen alkoi salmarit maistua ja tässä vaiheessa suorastaan harmittaa, ettei tullut kuvattua jengin ensipuraisua salmariin. Ilmeet kun vaihtelivat ihastuksesta "Oh, this is soooo candy" järkytykseen "You guys really drink THIS?!". Mutta kauppansa teki. Tarjolla oli myös jelloshotteja, koska haluttiin välttis kokeilla kuinka ne valmistuu oikean reseptin mukaan. Suomessa kun ei tuota jellojauhetta myydä, niin siellä jellojen valmistus on pidempi prosessi liivatelehtineen ym. ja täällä senkun täräyttää ainekset kulhoon ja heittää setit jäähtymään. Hyviä tuli ja kauppansa teki. Jengi ei vaan meinannu osata syödä niitä, eiks missään muualla Euroopassa sit harrasteta jelloshotteja?! Noh anyway, täytyy tuoda Suomeen muutama paketti noita bileiden varalle.

Illan ilmapiiriä ilahdutti suomalainen kuramusiikki. Tapanit ja Paulat tuli soitettua lujalla ja tuosta yläkuvasta varmaan näkyykin, että miten fiiliksellä nää biisit vedettiin. Jengi oli vähän, et OOOOOOOKEI, mut kyllähän suomalainen kurahumppa sytyttää paatuneemmankin angstaajan :D ÄR-AA-KOO-AA-ÄS KULTA KULTASEINNNNN! Ainii joo, ja Lordia piti kans soittaa näille. Eurooppalaiset sitä tuli oikein vinkumaan, että onko Lordia ja sit lopuille piti vaan selittää, et nää kauniit suomalaiset voitti just euroviisut 40 vuoden "Finland: zero points" -putken jälkeen.

Matka jatkui sitten johonkin toisiin hämäriin kotibileisiin ja sieltä sitten himbeen unille. Mut hauskaa oli ja kelailtiin juurikin tuossa, et itsepäisyyspäivä ois toinen loistava tilaisuus järjestää uudet hienommat Suomi-kekkerit. Laittais vähä rekvisiittaa ja hankkis koneen täyteen pahinta Suomimusaa (missä oli esim DANNY?!) ja tekis vähä jotain perinteikästä Suomi-ruokaa jne. Eli näitä pohjustellessa sitten ensi kertaan.

Monday, October 16, 2006

Lohileipää <3

Hieno päivä tänään. Vaikka olikin eka midterm aiheesta Organizational Behavior ja ikinä ennen ehkä tavannu niin montaa erilaista teoriaa ja koe ei välttis ihan nappisuoritus ollut. Mutta kun tuli paketti Suomesta <3 Oon ollu ihan fiiliksissä täs tän iltaa ja hiplaillu paketin antimii niin kikseis, et alan olla jo sitä mieltä, että suomalaisten pitäis muuttaa useemmin pois Suomesta määrittelemättömäksi ajanjaksoksi. Kiskaisin tuossa ehkä NIIIIIIIIIN hyvää lohileipää, kun paketin mukana tuli suomalaista ruikkaria ja kaupasta kipaisin välittömästi hakemassa paketillisen graavilohta.

Ruisleivän lisäks tuli Kismettii (en oo uskaltanu vielä ees maistaa, kun tiiän, et se vaan on nii hyvä 'ettei sanotuksi saa'), Fazerin sinistä, Firewood -turkinpippureita (ai onko vähän hyviä, en tajuu miten nää ressukat pärjää ilman salmiakkii tääl - ei kaiken karkin tartte olla makeeta sokerimömmöä, vaikka nää esittääkin niin järkyttyneitä, kun niille kertoo suolaisesta makeesta), unisukat, valokuvia (joutui myös kipaisemaan kehyskaupan kautta) ja hassut pelikortit. Ja tän kaiken toimitti sellain mursu, joka poltti sikaria ja sit koko paketti tuoksahti hieman tupaakille. Onneks tosin vaan ulkopuolisesti, ettei mursu ollut ehtinyt viikkoa kuskailla mun ruisleipiä pienessä punaisessa Post Canada -autossa.

Onneks satuin olemaan kotona kolmen maissa iltapäivällä, ku muuten oisin saanu ruikkarit vasta huomenna. Ja oisin ehkä alkanu itkemään ihanhetijustnyt. Mursu oli jo raapustamassa lappua, että kun kukaan ei ollu kotosalla, paketin voi noutaa huomenna Jean Coutusta. Oh good, en ees haluu tietää miten mun suklaillekkin ois käyny, jos mursu ois niitä sikariautossaan kuskaillu yhtään pidempää. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja parit palat lohileipää on jo vetästy kiduksiin. Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, että ei tuo lohikaan ihan samalta maistu, mutta pääasia, et fiilis välittyy.

Tänään vein Fornarinat suutarille, joten nekin saa alle Miamiin. Jeee, pinkit kengät on vähä niinku Miamikengät anyway. Ja sit sain ostettuu uuden prepaidin puhelimeen, kun pari päivää täs ollut jo ulkomaailman tavoittamattomissa. Ja sit käytiin ostamassa dösäliput Bostoniin, mikä oli oikeastaan koko päivän tavoite. Eli molen saanut vaikka mitä kivaa aikaiseksi täs hengailles. Parasta kyl oli, kun menin toho Centre Wildertoniin (siis toi lähiostari, jonka voi bongaa myös lentokoneesta) ihan vaan hakemaan 79 sentin muffinssijauhoja, ni yllättäen ne jauhot unohtu, mut silti lasku oli 50 dollaria :D

OIIIIIH.

Wednesday, October 11, 2006

Buenvenidos a Miami! 8)

"Party in the city where the heat is on
All night on the beach till the break of dawn
Welcome to miami
Buenvenidos a miami
Bouncin in the club where the heat is on
All night on the beach till the break of dawn
Im goin to miami
Welcome to miami"

Will Smith - Miami

Tällä hetkellä näyttää todella lupaavasti siltä, että Annan kanssa siirrymme lämmittelemään kohmettuneita raajojamme Jenkkilän eteläkärkeen tuossa muutaman viikon kuluttua. Matkakohteisiin kuuluu myös muutaman yön oleilu Bostonissa, josta otamme lentokoneen kohti Miamia. Jos ei siellä tarkene, niin voin sanoa, että tämä tyttö on hyvin, hyvin vihainen :D

Hotelli ja lennot on buukattu ja rahat on ainakin kadonneet jo tililtä, joten hyvässä alussa ainakin ollaan. Hotelli sijaitsee juurikin South Beachin ytimessä muutaman korttelin päässä biitsistä ja Art Deco -alueen huudeille, joten kaiken pitäisi olla kävelymatkan päässä. Key Westiin joutuu uimaan, mutta varmaan sinnekki saa otettua veneen tarvittaessa.

Elikkä nättiä brunaa pitäisi puskea päälle, kun Kaius tulee moikkamaan :>

Tuesday, October 10, 2006

Hehkutusta.

(St. Lawrence -joki ja "Southshore")

Luvassa siis hehkutusta aamuyön tuntien tapaan. Käytiin tosiaan Altutude 737:ssa perjantaina ja syy miksi kyseisestä paikasta tykkään erityisen paljon pimeän aikaan näkyy tuossa yläpuolella. Tulin Montréaliin iltalennolla ja ensimmäinen juttu mitä tästä kaupungista näin oli noi tsiljoonat valot. Ja lentokoneesta katsoen ne vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Ei sitä päivällä tajua kuinka iso paikka tää Montréalin metropolialue oikeesti on. Fiilisteltiin sit ihan kybällä noit valoja <3

Friday, October 06, 2006

Kello on yksitoista ja valtakunnassa kaikki hyvin

Eipä tässä viime aikoina ole oikeastaan mitään ihmeellistä tapahtunut. Sitä perussäätöä ja sähläystä toki, mutta se nyt kuuluukin lähinnä joka päivään. Saatiin kämppään lämmityskin, mikä on ollut maailman kaikkeuden kolmanneksi hienoin juttu ehkä. Pikkusen nenät kohmeessa saatiin täällä värjötellä, enneku alakerran vuokramamma nappasi lämmöt päälle. Mutta hyvä näin. Tää on niin juhlaa, kun tarkenee peräti lyhythihaisella olla sisätiloissa, wuhuuuuu! Elämän pieniä iloja. Parhaimmillaan/pahimmillaan sisälämpötila taisi pyöriä 17 asteen 'raikkaammalla' puolella, mutta ei siinä oikein sinnittele suomalainenkaan enää, kun sormia palelee tietsikkaa naputellessa.

Tänään ostin takin, jotta tarkenee ulkonakin. Pientä hampaiden kalinaa on havaittavissa öiseen aikaan, kun mittari alkaa lähestyä uhkaavasti nollaa ja tuolla juoksennellaan jossain kesätakissa. Ja toppatakkia en ihan vielä kuitenkaan päälle suostu vetämään, Suomestahan tässä ollaan. Ja ennen kaikkee, kun hihitellyt talvivaatteisiin kääriytyneille espanjalaisille jo muutaman viikon ajan, niin nyt on pakko vähintään hammasta purren odotella niitä lumien tuloa ja talvirotsin korkkausta.

Eräänä koleana iltana (tämä siis todellakin ennen kuin lämmönjakelu lähti rullaamaan) makoilin tuossa sängyllä ja koitin opiskella suurella mielenkiinnolla miksi Turkki ei pääse EU:hun. Yöpöydän Ikea valo välähtää, kun naapuri huoneessa käynnistetään hiustenkuivaaja ja siihen totean vaan, että jaa. No, kun hiustenkuivaaja sammuu, sammuu myös jokaikinen muukin sähkönlähde tästä huoneesta. Päättelin loogisesti, että ehkä tämä on sitten aika mennä nukkumaan -vinkki. Aamulla havaitsin uudemman kerran, että sähkölaitteet ovat todellakin yhteistyöhaluttomia myös tänään, joten vian täytyy olla sulakkeessa.

Mietin koko päivän jännityksellä koulussa, että mitäs mun elämälle sitten käy, jos ei sähköt toimi huoneessa. Istun surkeana kynttilänvalossa ja pelaan itseni kanssa ristinollaa. Tuolla vuokramammalla kun on tapana jonninverran matkustaa töiden puitteissa, niin sai vähän jännittää saako sitä sähköä nyt vai kolmen päivän päästä. Sähköä saatiin sitten illalla, joten tarinalla oli todella onnellinen loppu. Kanadalaisessa infrastruktuurissa sulakkeen palamisen voi aiheuttaa, kun yhtäaikaa päällä on yksi yölamppu, tietokone, vedenkeitin sekä fööni. Fööni taisi olla se vimonen pisara sitten. Että vastedes tiedetään käyttää yhtä sähkölaitetta kerrallaan, ettei sulakkeet poksahtele säännöllisin väliajoin.

Kunhan lämpimäkseni kirjoittelin eli eipä tässä muuta. Lähden suorinvartaloin kerien suuntaamaan kohti Altitude 737:aa: klubiin 170 metriä Montréalin maanpinnan yläpuolelle. Päivän infopalaksi vielä loppuun, että Montréalissa on kiellettyä rakentaa korkeampia rakennuksia, kuin Mont Royal -vuori (233m). Ihan vaan, jotta Mont Royalille ei tulisi paha mieli.

Sunday, October 01, 2006

Mont Royal

Seuraavassa kuvasarjaa eiliseltä. Kuvat siis otettu Mont Royalilla: ensimmäiset kaksi Belvédèreltä, yks kuva ylipäätään puistosta ja sitä seuraavat Lac aux Castorsilta. Lac aux Castors on tekojärvi, jonka pohjaan on mm. viritelty pakastajat, jotta siihen saataisiin jäätä luistelua ajatellen.

Ja pisteenä i:n päälle: kyltissä lukee siis "Stationnement réservé pour fleuriste" eli multasormifloristi tullu vähä töihin.

Les écureuils ont trés drôles ici.

Ja siitä sitten päivän sana: l'écureuil.

Nytton ihan pakko avautua kanadalaisista oravista. Näitähän täällä riittää joka lähtöön ja etenkin tällä seudulla tuntuu oravia vipeltävän joka vaahterassa. Ja sitä paitsi, oravien määrä tuntuu olevan suoraan verrannollinen naapuruston pankkitilin saldoon.

Mistä erottaa kanadalaisen ja suomalaisen oravan? No, kanadalaisella kaverilla o isompi häntä ja pienemmät korvat. Taitaa kaikki pähkinät mennä hännän karvankasvuun, ku kurreilla on semmoset tuherot, että on suorastaan ihme ettei ne takerru puihin kiinni. Tämän lisäksi näillä paikallisilla otuksilla on paremmat lääkkeet, koska kokoajan on johonkin niin mahdoton kiire. Täällä vasta tajuaa, miks Ice Agen Scrat on oikeesti orava. Meininki on suorastaan identtistä ja vähintäänkin yhtä hysteeristä.

Torontossa törmättiin sitten seuraavan uutuuteen: tasa-arvo-oravaan. Kaverit o ihan mustia nenästä häntään. Ja niitä oli ehkä miljoona. Mentii yhden puistoalueen läpi, ni jotain kolmekymmentä kurrea vipeltää paikasta A paikkaan B juurikin niin kiireisen näköisenä, että kyseessä todellakin on cityorava. Tähän väliin pakko pahoitella kuvien epäammattimaista laatua, mutta ei ole kymppizoomia ja puolimetristä optiikkaa mukana ja vähän liian sukkelia ovat mun Ixuksen makuun.

Että näin tänään. Jopa niin hurja sunnuntai, että aikaa kirjoittaa oravista blogiin :D Tää päivä on omistettu hajoilulle ja yleiselle hengailulle sisätiloissa, koska ulkona tutuin sanankääntein vähän ripeksii H2O:ta taivaalta käsin. Ja tänäänhän ei siis ole mihinkään kiire. Vai mitä kurret?

Kanada, syksy 2006