Osataan sitä olla kipeitä Kanadassakin
Sain sitten kylmästä vesipuistosta kotiinviemisiä: nuhan. Pari päivää menny täs sängyn pohjalla ja nyt oikeesti rupee riittämään. Haluis tehä muutakin ku sairastaa >:( Tänää oli tarkotus mennä ostamaan Alouettesien vikaan kotipeliin (amerikkalaista fudista siis) liput, mut ei ollu hirveesti asiaa oven toiselle puolelle. Huomen pitäis mennä kuitenkin kouluun ja jos sais ne liputkin hommattuu ni ois jees.
Takaisin sänkyyn, pää hajoo.
OBS! N.B.! HUOM!
Hei nyt kaikki otukset jättää sitten kiltisti tassunjäljet tuonne vieraskirjaan (linkki löytyy tuosta oikealta). Ois helmi tietää ketkä kaikki tääl käy ja mitä ihmisille kuuluu :) Tänk juu veri meni!
Important notice: Your flight has been cancelled
Tänään tossa aamulla naureskelin, et miten täältä ehtii pois lähtemään, ku ois niin paljon kaikkee kivaa. Tuli sit mieleen käydä vilkaisemassa British Airwaysin my bookingista, et mites ne lennot menikään. Siellä olikin ylläripylläri: Your flight has been cancelled. Eli Lontoo - Helsinki lento oli peruttu. Olihan ne kiltisti siirtäny mut tapaninpäivän aamulennolle, mut ei oikein lämmittäny hengaa koko joulua Heathrow'lla - paikka tuli kuitenkin nähtyä jo tulolennoilla, ku vietin siellä myöhästyneiden lentojen ym. takia jotain 8 tuntia.
Sit ei muuta kuin Skype esiin ja soittelemaan BA:n tän mantereen asiakaspalveluun, et aaaaaapuuuuvaaaa. Kun kerta jonottaminen ja odottaminen on näiden ykkösharrastuksia, niin pääsin odottelemaan linjoilla jonkun 40 minuuttia "Important notice for people travelling to United States: no liquids are allowed through security point....". Ois soitellu edes jotain hissimusiikkia, mutta ei. Tuota samaa ränkytystä viulumusiikin säestämänä. Oisin toki muuttanu lennon päivämäärää netissä, muttakun ei oo flexilippua. Oikeesti halusin siis vaan jonottaa ja jonottaa ja jonottaa...
Toistaikseksi oon buukannu itteni palaamaan Suomeen 21.12. iltapäivällä, mutta katsellaan mitä jännää tässä ehtii vielä tapahtua. Jos ei muuta, ni salee myöhästyn jatkolennolta Heathrow'lla ;)
Kahviaaaa!
Päivän tarina: Asun siis italialaisen, ranskalaisen ja itävaltalaisen tytön kans. Joka aamu italialainen keittää kattilalla litratolkulla teetä, ranskalainen pienessä keittimessä espressoo ja itävaltalainen mikrokaakaoo. Seuraava osuus koskee sitten suomalaisen aamurutiineja.
Täällä päin tuntuu pikakahvi olevan kova juttu. Yhden aamun starttasin vaniljanmakuisella pikakahvilla - not quite the same. Erään kauniin päivän operaatioksi olin määrännyt kahvin etsimisen, oikean sellaisen. Ei ihan mistä tahansa minisiwasta keittokahvia löydykkään, vaan pitää etsiä iso marketti ja kahvihylly (sielläkin vähintään 2/3 osaa hyllyistä on miljoonaa pikakahvia). Löysin sitten President's Choice kahvia sellaisen hilpeän metallipurkin, jeee! Siinäkin parasta oli ehkä suositus käyttää koko se hemmetin purnukka kahteen viikkoon :D No, ajattelin sillä silti jouluun asti pärjää, sillä suurinosa varmaakin tuntee viehkeän taipumukseni kofeiinivapinoihin muutaman kupin jälkeen.Jouduin viime torstaina hakemaan kahvini koulun kafeteriasta ja siellä ei yllättäen ollukkaan vaan yhtä kannullista eilen keitettyä kahvia, vaan joku tsiljoona eri kahvilaatua. Arabialaista, kolumbialaista, kofeiinitonta... Ja mä kun halusin vaan kahvia! Tein kuitenkin matemaattisia päätelmiä budjetin suhteen, että dollari kaks kertaa viikossa kahviin (luentojahan mulla on toistaiseksi vaan ti & to) tekee noin 30 dollaria ja kotona keittettyyn kahviin investointi max. 7 dollaria, joten tein sitten elämän helpoksi ostamalla kämpille purkin Presidentin valintaa. Eikä tarvitse joka ikinen aamu edes jäätyä miettimään, että ottaisinko ugandalaista vai brasilialaista sumppia.Eilen katottiin quebeciläistä leffaa. Taitavat paikalliset tykätä tehdä omituisia leffoja, joskin varsin hyviä. Leffa oli C.R.A.Z.Y. ja täysin quebecin ranskaksi siis puhuttuna. En vaan tajunnu niin mitään :D Onneks DVD:ssä on tekstitykset tarjolla englanniksi, niin ei mennyt ihan puihin sekään keikka. Mun korvaan tää quebecin ranska ei paikoitellen kuullosta edes ranskalta, kun jätetään äänteitä pois ja lausutaan vähän miten sattuu. Esim. je suis onkin täällä [zu] eikä kaksi eri sanaa. Tajua siinä sitten mitä sedät mongertaa, kun ranskan ranskakin vähän hukassa. Helpotukseksi ranskalaisetkaan ei aina tajua mitä nää puhuu, joten en oo ainut.Tänään haen lisää kortteja. Opiskelijakorttipäivä meinaan.
More canadian specialities
Osa IIKuvalliset kortit. Kanadalaiset suorastaan rakastaa kuvallisia kortteja. Niitä pitää olla joka tilanteeseen, jotta voi sitten esitellä naamaansa. Tähän mennessä on joutunu hankkimaan jo kolme korttia erilaisiin tilanteisiin; kohta pitää vissii mennä jo lompakko-ostoksille (tarviikohan lomapkon ostoon jonkun spessukortin, että on lupa kantaa rahaa...). Kortin hakemiseen tarvitaan aina paljon papereita, leimoja, allekirjotuksia ym. tärkeää soopaa, josta vaan saksalaiset voi pitää.Suojatiet. Suojatiemaali taitaa olla kiven alla, kun täällä ei vaan maalailla seeproja suoratien kohdalle. Saati edes asenneta mitään jalankulkijavaloja. Täällä mennään yli, kun autoille on vihree ja jossain risteyksissä on sitten jenkkileffoista tuttu punainen käsi tai valkoinen kävelevä tyypiö -lamppu. Kun tassu vilkkuu, kääntyvät voi tulla päälle ja kun tassu on punainen, ei saa mennä. Jos taas hyypiö tepastelee, voi semirauhallisin mielin mennä yli. Jos kävelee punaisia päin ja poliisisetä näkee, siitä voi rapsahtaa 70$ sakko. Joten parempi kattoo siltikkin ennenkuin menee suinpäin punaisia päin.
Sairaalahenkilökunta. Tää mestahan on pelkkää ER:aa, ku sairaalatyyppit hengailee ympäriinsä työvaatteissa. Lääkärit menee takki lepattaen ja hoitsut istuskelee metroasemilla ihan niinku muina miehinä. Salee nää sit menee samoissa koltuissa seuraavankin kerran töihin :D IMO, lähinnä näyttää ihan kuin ois karannu jostain...
Ja vielä o pakko kertoo tän päivän suomifiilareista. Luokkahuoneis o tietty kokolattiamattoo vai mitä lienee fabriikkia nyt onkaan lattia täynnä ja ilmastointi humisee siin pään yläpuolella ja sit se lattia täris välillä, sillee skidisti, et persikassa tuntu. Oli oikeesti niin ruotsinlaivan hytti -fiuwikset, et ihan meinas pelottaa :D Vieläkun tarjottiin salmiakkipastillia (suomalaista toki, joku oli viksu ja otti mukaan - minä en), ni ihanku en ois Kanadas ollukkaan.
Kännikkä
Tänään ajattelin kertoa viehättävän tarinan kanadalaisten kännykkäkulttuurista. Meillä suomalaisilla kun kännykkä on vähän niinkuin oikea käsi - on vähän vajaa olo, jos on luuri jäänyt epähuomiossa esimerkiks himbeen. Paperisten metrolippujen maassa on myös tuo kannettavien luurien käyttö aavistuksen Suomea jäljessä; eikä edes olla ainoita eurooppalaisia, jotka on näihin systeemeihin hajonnut.
Hypoteesi:
Ei vaan toimi.
Perusolettamukset, faktat:Ensinnäkin täällähän lähes kaikki liittymät myydään puhelimen kanssa, ei siis SIM -kortteja tai mitään muutakaan näppärää tapaa saada vanhat numerot uuteen puhelimeen, jos esim. kerran kymmeneen vuoteen haluaa luuriaan vaihtaa. Luurit myydään yleensä kolmen vuoden sopimuksella ko. liittymäfirman kanssa ja puheluista joutuu ihan normisti maksamaan siihen päälle vielä.Toiseksi, täällä maksetaan airtimestä. Eli ei riitä, että maksetaan soitettaessa, mutta myös puhelimeen vastaavan täytyy maksaa samoista minuuteista oman operaattorin taksan mukaan. Kanadassa puhutaan siis kännykkään "Aha-mo. Mitä asiaa? Joo, joo, joo, ok. Oliko muuta? Mo" vrt. Suomi "No mooooooooooooooi". Varsinkin prepaideja käytettäessä joutuu olemaan aika skarppina vastattujenkin puheluiden suhteen, ettei puheaika lurahda ihan sormista.Kolmanneksi, lankaliittymät on näille äärimmäisen rakkaita. Koska puhelut on ilmaisia niistä paikallisnumeroihin (myös kännykkänumerot on ihan samanlaisia ku lankanumerot, eikä niistä pysty kertomaan mikä o kännykkä ja minkä fixed line numero), nämä lörpöttelevät sitten kotosalla. Käyhän se ihan hyvin Skypelläkin ja halpaa on ku saippua. Yleisiä puhelimia on kans jokanurkalla, koska niistä saa 25 sentillä soittaa ja puhuu niin kauan kuin juttua irtoaa.Tulos:Paikallisen SIM-kortin hankkinen on kallista sekä vaikeaa. Vain kaks operaattoria myy edes SIM-kortteja ja vaihtoehdot oli käytännössä maksaa paljon tai maksaa vieläkin enemmän. Pelkkä uus kortti makso 30$!!!111 (toinen firma ois ottanu viel "kortin aktivointimaksun" 30 $ lisää. Siihen päälle sitten prepaid, jossa joutuu tottakai maksamaan airtimeä ja muutenkin hinnakkaat puhelut. Näissä prepaideissa on myös voimassaoloaika, joko 30 tai 60 päivää. Se mitä jää yli, on henkilökohtainen voivoi ja iso kyynel.Mut ei auta itku markkinoilla, kun pakko o puhelin saada eloon. Tässä on muutamana päivänä nähty niin esimerkillisiä tapauksia, jotka ois voitu ratkoa kännykällä, mut kun ei oo, ni sit harhaillaan pitkin ja poikin katuja ja ollaan myöhässä ja hukassa ja ties mitä. Montrealin ulkopuolella puhelumaksut vielä nousee, koska ei olla enää "urban zonella". Ja kovin kauas ei tartte mennä enneku kuuluvuus loppuu kokonaan. Jenkeissähän tämä ei tietenkään toimi. Eli toisin sanoen, kun lähdetään matkustelemaan, on vaan parempi vaihtaa Kolumbuksen SIM puhelimeen, jotta se edes toimii.Johtopäätös:Ei näin.
Tour De Montreal
Tänää meille näytettii lähestulkoon kädestä pitäen ihmeitä aamusta iltaan. Aamulla meidän pihassa alkoi yllättäen moottorisahat laulaa ja muut sähkövempeleet vinkua, kun talon omistaja täti on selkeästi päättänyt vähän fiksata joko alakertaa tai puutarhaa. Tasan 7:30 lähti oikea fanfaari tuossa ikkunan alla, kun joku karvainen setä siellä pisti tuulemaan. Jokainen saatata ehkä kuvitella, että jos ikkunan alla rakennetaan jotain suurta, ei räppänän sulkeminen saati nukkumisyrittelyt juuri tuota tulosta. Noh, ainahan sitä voi sitten pötkötellä ja esittää nukkuvaa. En ois toki nukkua halunnutkaan, yliarvostettua :D
Aamulla oli infosessio Quebecin taloudesta ja sen historiasta. Oli oikeestaan varsin mielenkiintoista kuulla, että pelkän Quebecin alueen GDP (BKT) on about samanverran, kun esimerkiksi Espanjan. Tai että talouden kehittämisessä mallit on kaikkein lähimpänä brittien tapaa tehdä asioita - ei esim. jenkkien tai patonkien. Ja sekin selvisi, miks jokaisessa paikallisessa rekisterikilvessä lukee "Je me souviens". Viittaa siis näiden kaksikieliseen kulttuuriin ja kuinka nämä ranskalaiset juuret halutaan pitää hengissä ja mielessä. (Kuvassa koulun caféteria, huomaa tärkeet pörssikurssit seinäskriinillä :D)
Kas siinä päivän informatiivisin osuus. Aikatauluun oli merkattu tänään BBQ, eli tuttavallisemmin barbequee. Noh, paikallinen BBQ oli sitten nakkia pullamössöhodarisämpylän välissä. Makua siihen sai kaatamalla päälle vapaalla kädellä sinappia, ketsuppia ja jotain ihme relissitahnaa. Olihan ne nakkit hauskannäköisiä, mutta siihen jäi oikeestaan sen sessarin antimet.Päästiin suhailemaan kans turistibussilla pieni tournée. Opastäti kertoi sen matkan aikana lukemattoman määrän lumi- ja talvi'vitsejä' millon mistäkin aihepiiristä ja huvittavinta siinä oli, et bussi oli semitäynnä skandinaaveja. Vaikka eihän tää Montrealin talvi oikeasti ole niin paha, varsinkin jos tullaan jostain Suomesta. Mm. tekojärveen on asennettu jäädyttimet pohjaan, jotta nää sais luistelujäätä. Parkkimittarit on pitäny sijoittaa pois autotien reunasta, jotta lumi voidaan kerätä pois ja ei lähde mittarit mukana (mitenhän se homma Suomessa sitten toimii; lumiauroissa on ratti, jota kääntämällä ei välttämättä tarvitse kaikkea irtaimistoa riistää mukaan auraillessa). "Underground City" (keskustan virasto- & tavarataloihin pääsee metrokäytäviä pitkin) on myös rakennettu ihan vaan talvea ajatellen, kun on lunta niin paljon ja palelee, ettei tarkene olla ulkona (Suomessa lumet voidaan esim. kolata pois niin, että pääsee varsin vaivatta liikkumaan keskustassa ilman koiravaljakkoa ja talvella saa myös pukeutua sään mukaan). (Kuvassa Montrealin kaupungintalo)
Iltasella ajateltiin käydä kiskaisemassa vähän kiinalaista alle, tyylii kevyttä iltapalaa, pari kevätrullaa jne. Noh, mentiinkin sitten paikkaan, jossa oli buffet ja oikeesti iso buffet olikin. Pitkät rivit höyryävää kinkkisapuskaa, ni ota siinä sitten kaks kevätrullaa ja istu hiljaa. No, masu on nyt sen verran täynnä, että hyvin pärjää huomiseen. Ja parasta tässäkin oli sininen jäätelö. En ollu ikinä ennen nähny smurffin sinistä jätskiä ja pakkohan sitä oli maistaa. Joku sano, että päärynä, mut mä sanon, et Hubbabubba. Ihan selkee purkkajätski ja salee kuumaa kamaa tällä puolella rapakkoa. (Kuvassa smurffi hiemaan elämää nähneenä)
Illalla sit vielä muutama lasi sangriaa ja sit uniuni. Huomenna vesipuistoon, jeeee! Ja piiskaa sille, kuka manaa viel sadetta huomiseks :>
Myös Montrealissa sataa vettä
Nytton vettä satanu yhteensoittoon eilisestä illasta, joten sitä jo muutama desi on ehtinyt taivaalta tippua. Onneks olin mahdottoman viksu tuossa alkuviikosta ja kävin halpisputiikista ostamassa sateenvarjon hintaan 2.99$. Sateenvarjolle oli eilenkin aika paljon käyttöä baariin mennessä, mut sieltä pois tullessa vettä niinku oikeesti satoi, ni ei auttanu enää paljon varjotkaan.Tänään ois alkuperäsen ohjelman mukaan ollu luvassa piknik Mont Royalin vuorella, mutta ei se patonkikaan taida maistua yhtä hyvältä sateessa kuin auringon paisteessa. Jälleen kerran tänään nähtiin erinomainen taidonnäyte kanalalaisesta (juu, kanalalaisesta) organisointikyvystä, kun mitään ilmoitusta ei ole tullut sateen vaikutuksesta piknikkiin. Päätettiin sitten pirauttaa lähdön kynnyksellä HECchangen tyypeille, et mikäs o pläni ja ne sitten sanoo, että ei oo piknikkiä. Näil dudeilla on meidän kaikkien sähköpostit ryhmämailina, joten ei pitäisi olla niin vaikeaa ja hankalaa pistää joku notice, sillä aina jotkut tarkastaa mailinsa myös aamuisin.Me ei siis lähdetty suotta venailemaan tapaamispaikkaan, mutta veikkaampa, että siellä on aikalailla ollut jengiä. Omat kengät pysy siis kuivina ja vitutuskäyrä varsin olemattomana. Sadepäivän kunniaks hengailen siis himbessa lukemassa Cosmoo (olin jälleen viksu, ku eilen ostin senkin 'just in case') ja laitetaan vaikka murmelin kuva piristämään muidenkin päivää. Toi otus chillaili siis La Rondessa, huvipuistossa kyttäämässä ilmasta ruokaa. Ois mulla ainakin joka päivä hauskaa, jos ton näkönen naama kattois aamusin peilistä takasi :>
Children's Day hooray!
Voi kiesus. Tänään on kyllä ollu suoranainen onnenpäivä aamusta lähtien. Italialaisen kämppiksen mutsi soitti _aamuseittemän_ jälkeen (paikallista aikaa siis) meidän lankapuhelimeen ja tottahan toki toi tiuku o niin kovaääninen, että siihen soittoon saleen heräs jo naapuritkin. Itse kun eilisiltana ulkoilleena tulin kämpille siinä kolmen jälkeen, ni kyllähän se ilahdutti heräillä sitten aamuvarhaisella italialaisen mutsin pohjattomaan ikävään. GRR. Ei kai sitä tietenkään enää nukuta sen jälkeen ja meni aamu ihan palloiluks.
Sit oli nii vammapöhnä päällä, ettei kiinnostanu lähtee sovittuun aikaan edes kattelemaan nähtävyyksiä. Reipastuin jossain vaiheessa sen verran, että lähdin raahautumaan Viaun metroasemalle ja metrossa jo kelailin, että ompa helvetisti lapsia. Eikä tässä vielä kaikki. Lapsia oli sit jokapuolella kun pääs maanpinnalle takas ja arskakin paisto niin viimestä päivää. Biodomêssa oli Lasten päivän kunniaks sit ilmanen sisäänpääsy, ni oli siellä yhdessä perheessä aina vähintään kymmenen junioria ja kolmetkymmenet lastenvaunut.Haastavinta oli koittaa sompailla eteenpäin ihan täyteen ahdetuilla käytävillä, jossa pitää kokoajan olla skarppina, ettei kompastu mukulaan ja kärreillä rälläillään kantapäille ja juniorit poukkoilee jalkoihin. Ehdottomana ekstrana viel sademetsäilmasto, eli lämmintä ja niin kovin, kovin kosteaa. Biodome on siis mesta, jossa esitellää erilaisia elinympäristöjä ja niiden eläimiä. Meni lähinnä läpijuoksuks sekin tutustuminen, kun ei siel vaa yksinkertaisesti ollu tilaa olla, mutta näin mä sentää pingviinejä (ne on siis ihan oikeita, vaikka kuvassa näyttäkin ihan täytetyltä :D)!
En ehtiny mukaan käymään Olympiastadionin tornissa kattelemassa maisemia, kun väsytti jollain asteikolla PALJON aamusella, enkä jaksanu millään mobilisoitua. Ehk sitten, kun Kaius tulee niin vois käydä ja maksaa kiltisti siitä ilosta. Mut hauskannäköinen tötterö se silti on, ku stadionosa näyttää ufolta ja tornikin on vino tötterö. Ei ihan heti törmää samannäköiseen stadioniin. Olympiapuiston lisäks (olikos se nyt '76, kun Montréalissa olympioitiin...) sillä alueella oli Jardin Botanique - toisin sanoen puistoalue, johon on rakennettu erityylisiä puutarhoja.Oli niinku kiinalaista puutarhaa, lapsia, japanilaista puutarhaa, lapsia, kukkia, lapsia, puita, lapsia jne. Tallusteltiin ja toljoteltiin niin kauan, ku jengiltä meni hermot rehujen tuijotteluun ja sit oikeestaa tekikin mieli lähtee jo kämpille. (Kuvassa Melanie Saksasta, Mathilde Tanskasta, Miia, Janina ja meitsi).
Koin ihmereipastumisen ja suuntasinkin metrolta suoraan Metroon (eli kulkuvälineestä kauppaan, auki 7-24 joka päivä ja sijaitsee tos puolen kilsan pääs ostarilla). Kannoinkin sitten koko kaupan himaan ja kädet veny puolella metrillä, kun roudasin pariks päiväks eteenpäin safkaa ja mitään ei tietenkään voi ostaa pienissä paketeissa, vaan vähintään kilo pitää aina olla. Rupes vaan tekee mieli lihapullia, ni turautin sitten äsken tuossa lihapullia, perunoita ja fetasalaattia. Jesh, nyt taas tarkenee ja pärjää :>
JEEE!
Oltiin tänää Altitude 737 -nimisessä mestassa, joka sijaitsee Place Villa-Marien 43. kerroksessa. Voin kertoa, että terassin näköalat on aika huikeat - etenkin illalla, kun Montreal on täynnä valoja. Siel o kaks isoo terassialuetta, pieni loungebaari niiden välissä, klubi kerrosta ylempänä ja ravintola ihan ylhäällä. Toimii.
Sen lisäks huomenna mennään La Rondeen (paikalliseen Linnanmäkeen, joka tosin on astetta asiallisempi :>) ja sääsedät ovat lupailleet semmoista leppoisaa +28 astetta. Eli saa jo jonkun verran kiepua vehkeissä, että tarkenee.Eipä tässä muuta, kun unta palloon sitten. Tulin tuossa tovi sitten baarista ja kaikki kiltit ihmiset samaanaikaan Suomessa on duunissa. Sitku mä syön aamupalaa, iltapäivä o jo pitkällä ja kellään ei oo kivaa.
Tehotyttöpäivä
Eilen olin kyllä niin hämmästyttävän tehokas kotihommien suhteen, että joutuu ihan itsekkin ihmettelemään näin jälkikäteen, että kuin sitä sai asioita aikaseksi. Tässon viimepäivinä ollu sen verran hoppu ja kiirus, ettei oo ehtiny ees matkalaukkuja purkaa, joten siitä oli helppo alottaa. Kummasti helpottaa elämistä, kun vaatteet ei oo vain iso keko lattialla, mut suhtnätisti tungettu laatikostoon kukin omalle paikalleen. Ja tulee sitäpaitsi sellain fiilis, et tää alkaa näyttää ihan "omalta huoneelta".Ja kaikkien järkytykseks mullon vaa yks matkalaukku täällä mukana. Parhaimmillaan jengillä oli joku neljä laukkua ja silti ne ulisee, että ei mahtunu kaikki mukaan. Mullon selkeesti vaa välttämättömimmät, vaikkakin nyt on jo tullu mieleen, et tarviis sitä ja sitä :> No, Kaius joutuu ehkä jotain tuomaan tullessaan. Tai sit joutuu vähä shoppaileen. Nytton vaan jotenkin niin laiskalla päällä, ettei ees shoppailu natsaa (vai johtusko myös rahatilanteest :D).Sitten reipastuin myös tekemään shoppailuja lähiostarilla. Dollaramassa kaikki maksaa dollarin ja siel o vaikka mitä. Kuulemma nää paikalliset menee aina ekana Dollaramaan kattomaan löytyskö sieltä ja sitten vasta muihin kauppoihin. Pesuainetta ja kontaktiliimaa (ku kenkä hajoo kärjestä, ni pitää vähän elvyttää liimaamalla se kasaan) ostin mm. dollarilla sieltä. Sateenvarjon sain kans hommattuu, koska täällä saattaa kuuro tulla ihan tyhjästä ja aina voi sataa. Vähän ku mennään pidemmälle syksyyn ei enää ees kantsi lähtee ulos ilman sontsaa palloilemaan, koska sillon kastuu ainakin ihan varmasti.Ruokaostokset oli tosi tärkeet, ku halusin välttis kokkaa kämpillä ulkonasyömisen sijaan. Raahasin sit miljuuna painavaa pussia tänne (siihen on syynsä miks nää käy pelkästään autolla kaupassa, ku kaikki myydään jossain triljoonan kappaleen pakkauksissa tai megaisoissa paketeissa) ja kokkasin pastaa possukastikkeella. Sitä on menussa myös tänään, ku ei jaksa sentää ihan jokapäivä kokkailla :DPyykinpesuakin harrastin. Pyykkikone o niin iso, että mä mahtuisin salee istumaan sinne sisälle ja voi valita 4-12 minuutin ohjelman. Eli aika tehokasta toimintaa siihen nähden, et Suomessa pyykkiä o tärkeetä myllyttää vähintään se tunti ja pikaohjelmakin on :(. Kai noista ihan puhdasta tuli silti. Tokihan oli johonkin taskuun jäänyt vähän nenäliinaa ja sitten kaikki vaatteet oli sellasessa valkosessa nukassa. Yeshhhhh.Liimasin myös kengän kasaan eli taas pääsee tepastelemaan ympäriinsä. En ottanu mukaan ku yhdet kesäkengät, ni niillä on pakko pärjää vaikka kuinka varpaat moikkailis kärjestä. Ihan varmasti jossain vaiheessa shoppailu on väistämätöntä, mutta ajattelin lykkää sitä siihen asti, et saan kuukausikortin paikallisliikenteeseen, ni voi seilaa edestakas. Tääl on muuten tosi mageita maanalaisia ostoskeskuksii. Kerroksii o joku triljoona alaspäin ja ihan megalaajoja, et löytyy vaik minkälaista putiikkia.Ilta menikin sit tutustuessa Mont Royal:in alueeseen ja käytiin kattelemassa amerikkalaisen fudiksen treenejä. Illalla piti kans mennä baariin ja kun kerta oltiin ajoissa huudeilla, ajateltiin mennä sinne jo etukäteen, kun oltais tapaamispaikassa jouduttu venaileen muita. Osoitteet näihin mestoihin oli annettu aikataulussa ja lähettiin si kävelee katua eteenpäin ja eteenpäin ja eteenpäin.. ja sit yhtäkkii oliki menty jo ohi. 4927 oli annettu osoite ja yhtäkkii numerot oliki 5007. Annettu osoite ois ollu keskellä risteystä, joten stanan montrealilaiset oli sitten laittaneet väärän osoitteen toho :D Käveltii sata kilsaa takasin päin ja sit ois ollu hirmunälkä, mut ehdittii baarii vast pikkasta ennen ysii ja ysiltä loppu ruuan myyminen siel. JEEEEE. Eli ohjenuorana kaikille Montrealiin tuleville: Ei pidä uskoa ikinä mitään mitä nää sanoo ja kirjottaa, vaan kaikki pitää tsekkaa itse, jos haluaa asioiden toimivan. Tämä siis sen lisäksi, että aikataulut ovat suhteellinen käsite.Vimosella metrolla himbeen ja unta nuppiin. Näin meillä eilen, entäs teillä? :)
Kanadan erikoisuuksia
On tää sitten hassu paikka ja monet asiat on kovin erilaisia verrattuna Suomeen. Tässä vähän listaa kummallisuuksista mihin on tullut törmättyä. Tääl o niin paljon kaikkii jenkkijuttuja, että ihan pelolla mietin mitä se meininki on rajan toisella puolella :> Tumma leipä. Täältä ei saa miltei mistään tummaa leipää, nää näköjään puputtaa vaan tuota vaaleeta mössöä. Jotain täysjyvää tj. taisi kaupassa olla, mutta sekin oli sitten hinnakkaampaa tavaraa. En vaan tajuu miten toi mössö jaksaa näille maistua vuodesta vuoteen, kun leivän päällisetkin on aika liruja. Tai ainakin toi superior kinkku, mitä ostin on aika mitään sanomaton elämys. Hassut eläimet. Eilen kun käpöstelin kämpille puolen yön maissa, näin pesukarhun. PESUMAAASU! Tuijotin eka, et mikä ihmeen iso kissa tos vetää tien poikki karvat pörhöllään, mut ei se ollukkaa karvainen kanadalainen kissa, vaan ilmielävä pesukarhu. Ohan niitä täällä vaikka millä mitalla, muttaku ei oo ennen pieni suomalainen sellasta nähny, ni piti vähän tuijottaa. Ja olihan se soma, vaikkakin todennäköisesti menossa roskia penkomaan ;) Ja oravatkin on täällä ihan Tikun ja Takun näköisiä! Siideri. Täällä ei vaan juoda siideriä, eli pakko on ollut nyt aloittaa totuttautuminen bisseen, kun drinksujen lipittäminen tulee loppupeleissä lompakollekkin tyyriiksi (Ja sangria on täällä tosi hyvää <3).>
Kaupat. Ilmoitetuissa hinnoissa ei ole täällä veroja mukana, joten aina pitää olla matikkapää skarppina laskemassa niihin hintoihin + 15% lisää verojen takia (baareissa toinen 15% pitää antaa viel tippiä). Tän lisäks kaupoissa on pakkaajat, jotka tunkee sun ostokset pieniin ohuisiin muovipusseihin. Sitten sulla on miljoona näitä muovikasseja, kun lähdet kaupasta. En tajuu, miks sen pitää olla niin pieni veska.
Quebecin ranska. Kun quebeciläinen pääsee oikein vauhtiin, ei siitä puheesta vaan tajua mitään. Ehkä yks sana sieltä ja toinen täältä, mut molen ainakin toistaiseksi vielä ihan hukassa sen omituisuuden kanssa. Siinä jätetään jotain äänteitä pois ja sanat toki erilaisia.
Baarikäyttäytyminen. Suomessa tunnetusti baariin mennään vasta lähempänä puoltayötä, jotta on riittoisat sopat alla ja fiilis katossa. Täällä taas baareihin jonotetaan jo ennen kybää, eikä oo mitään "ilmaiseksi tähän-ja-tähän asti sisään" settejä. Sitten nää hengailee ja dokaa siel baarissa ja tunnin päästä alkaa sitten jo tanssituttaa jne. Baarit menee suurinpiirtein kolmelta kiinni, joten nää alottaa myöhään ja lopettaa aikasin - amatöörit :D
Aikataulut. Jos paikallinen sanoo, että nähdään kahdeltatoista, parempi lisää siihen heti +30 minuuttia ennekuin kannattaa ilmestyä edes paikalle. Eihän suomalaiset tykkää venaa, kun jos jotain on sovittu, ni siitä kans pidetään kiinni ja ilmestytään paikalle ja minuuttienki myöhästymisestä saa olla jo pahoillaan. Nää on vähän semmoisia "sinne päin" ihmisiä, että että ei oo aina niin justiinsa.
... Mut järjettömän kiva mesta <3
Pientä updatea
Hiiohoi.Tähän lyhyesti saapumishässäkkä:- Hki-Vantaalla check-in:ssä niiden kone sano, että mulla pitäis olla paperiliput vaikka kuitissakin selvästi sanottiin, että e-ticket. Siitä selvittiin pienellä soittelulla ja sain liput kouraan.- Heathrow'lla jouduttiin venailemaan, kun kone ei päässyt oikealle portille, koska siinä oli vielä edellinen kone venailemassa matkustajia turvatarkastuksista.- Löytyi toinen vapaa portti, mutta siinä olikin sitten automaattinen ohjaussysteemi rikki, millä koneet kiinnittyvät enempiä kolaroimatta portteihin. Venattiin vähän lisää, että joku fiksaisi sen tai henkilökohtaisesti tulis ohjaamaan kiinnittymisen.- Lähtö Montrealiin olikin sitten jo jälleen toinen juttu. Boarding alkoi puol tuntia myöhässä ja sen lisäksi odottelimme jotain matkustajia 1,5h, joten about pari tuntia myöhässä päästiin vasta lähtemään. Nämä myöhästyneet matkustajat ehti just portin taakse siinä vaiheessa ku turvavideot oli jo nähty, joten sinne jäivät. Mitäs läksivät niiiiin.- Saapuminen Montrealiin sujui suht sulavasti siihen asti, kunnes päästiin passin tarkastukseen. Siitä kun piti jatkaa immigration officeen, jotta saisi leimat passiin ja pääsisi jenkeistä tarvittaessa takaisin tälle puolelle rajaa. Sattuipa somasti, että jonossa meitä ennen oli noin kolme sataa intialaista pingopangoa asioimassa jollain heimokielellä, joten ei jonot oikein vetäneet. Siinä kun oli päivän haahuillut Lontoon lentokentällä, lentänyt juuri 7 tuntia, kello paikallista aikaa puol kakstoista (Suomen aikaa jo aamu) meinasi usko loppua. Saatiin onneks leimat ja matkalaukutkin oli saapunu ja tullistakin pääs vaan kävelemällä läpi.- Hotellin buukkaaminen olikin jo uusi tarina. Siihen aikaan kun yrität soitella huonetta, vastaus on fullbooked. Täällä jotkut lomat just tähän aikaan ja missään hostelleissa ei oo tietenkään receptionii keskellä yötä. Yks yhden hengen huone löyty sit Airport Hiltonista (joo, halpaa), mut siinä vaiheessa oli vaan yks prio: nukkumaan.- Taksi lentokentältä hotellille (matkaa luikaus, pari hassua kilsaa) makso 25 dollaria!!11 Meinas siinä vaiheessa hajoo pää, ku lentokentältä liikennöinti o aina vähintää 15 dollaria - mitä ei siis tiedetty.Tästä eteenpäin menikin sitten jo sulavammin ja oppituntina: varaa majoitus etukäteen.
Je suis déjá arrivée.
Heikun keikun.12.8. 07:40 Helsinki12.8. 09:40 Lontoo12.8. 21:00 MontrealEi vaan osaa vielä pieni mieli käsittää, et nyt sitä jo ollaan Montrealis. Varsinkin ku ihan hetki sitten sitä hurpatettiin, että "No sitten syksyllä, ohan siihen aikaa". Loppupeleissä - ei siihen oikeesti vaan oo niin paljon aikaa :) Munhan piti kirjottaa blogii jo ennen lähtöö ja tehdä vaik mitä, niinku esimerkiks hoitaa kaikki pakolliset asiat etukäteen, miettii pakkaamista, vaihtaa dollareita lompakkoon jne. ja varmaan jokainen tässä vaiheessa tajuaa, että ei se aina vaan ihan suunnitelmien mukaan mene.Mutta tuota. Stressaamatta paras. Hyvin ehti pakkaa edellisenä iltana ja vieläpä kompaktisti, enkä toistaiseks oo keksiny mitään sellasta puuttuvaa mitä ei täältä sais (Kaiusta lukuunottamatta :P). Meinas tosin kasetti hajoo ihan totaalisti, ku vesselit keksi sitten rupee pommijuttuja harrastamaan Heathrowlla pari päivää ennen lähtöä. Olis nyt menny vaik Mikkelin lentokentälle leikkimään siks aikaa, et mä oisin ehtiny alta pois. Suorastaan houkutteleva ajatus lähteä lentelemään Atlantin toiselle puolelle seuraneitinä läpinäkyvä muovipussi, passi ja lompakko.British Airwaysin 777:t tosin pelastaa paljon Lontoo-Montreal lennolla, kun viihdykettä on joka lähtöön vaikkei omia romuja saanukkaan mukana kantaa. Silti kieltämättä vähän jänskätti laittaa mm. läppäri ruumaan raavaiden lentokenttäsetien paiskottavaks, mut kaipa niitäkin oli ohjeistettu tällä kertaa purkamaan aggressioitaan johonkin muuhun kuin matkalaukkuihin. Oli ilon hetkiä tänään, kun kaivoin ekan kerran koneen matkalaukusta jännäkakat korvassa, et toimiihan se vielä joohanjoohanjoohan. Toimii toimii.
Ois niin paljon kaikkee kerrottavaa, mut ei vaan nyt jaksa. Pari yötä oon viettäny hotelleissa ja tänään pääs sit omaan kämppään, niin ehti ekaa kertaa ees koneelle näpyttelemään. Nyt taas väsyttää kutakuinkin paljon, että tekis mieli mennä ihan just koisimaan. Huomenna ehkä vois tsemppaa pienet updatet tähän päivään asti.
